Kiitos!

Enpä voi oikein muuta nyt sanoa, kuin että kiitos! Sain vaaleissa 99 ääntä – tulos, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Lisäksi Vihreät nousi valtakunnassa neljänneksi ja Oulussa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, molemmat todella hienoja edistysaskeleita.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin aion kyllä jatkaa vielä blogin pitämistä. Ehkä en ihan samaa tahtia tänne kirjoittele kuin tässä vaalien alla, mutta yritän ainakin yhden artikkelin viikossa kirjoittaa. Kyllä tässä kaupungissa sen verran paljon tapahtuu, että vähintään sen verran yritän vastaisuudessakin ajatuksiani ilmaista.

Ja vielä kerran: kiitos!

Pieni kaino pyyntö

Minulla olisi kaikille lukijoilleni pieni pyyntö. Se koskee kunnallisvaaleja, joissa olen siis Vihreiden ehdokkaana Oulussa numerolla 222. Tarvitsisin nimittäin apuasi äänien hankkimisessa.

Olen yrittänyt uhrata mahdollisimman paljon vapaa-aikaani vaalityöhön, mutta en usko pelkän oman ponnisteluni ihan riittävän niihin pariinsataan ääneen, joilla Vihreiden listalta todennäköisesti pääsee läpi. Siksipä toivonkin, että voisit vielä viime metreillä auttaa minua vaalityössäni ja houkutella mahdollisimman monta tuttuasi äänestämään numeroa 222 Oulussa. Kaikkein parasta olisi, jos voisit lauantain ja sunnuntain aikana soittaa perheellesi, ystävillesi ja tuttavillesi, ja pyytää heitä äänestämään minua sunnuntaina. Voit myös lähettää teksti-, sähköposti- tai vaikka Facebook-viestejä – pääasia on tavoittaa mahdollisimman monta äänestäjää henkilökohtaisesti. Seuraavassa olisi tekstiviestimalli (143 merkkiä poislukien viimeinen sana), jota voit halutessasi käyttää:

“Hei! Muista äänestää vaaleissa. Ehdokkaani on Juha Tiensyrjä (222) Vihreiden listalta. Äänestä sinäkin häntä! Katso http://juissi.iki.fi/. T: Nimesi”

Jos tämän voit puolestani tehdä, arvostan asiaa aivan valtavan paljon!

Vaalirahoitukseni

Tässäpä teille tiedoksi vaalirahoitukseni aikalailla kokonaisuudessaan. Tuskin tuohon kummempia muutoksia enää tulee.

Menot

  • Ehdokasmaksu 300,00 €
  • Vaalimainosten tarvikkeet 96,00 €
  • Yhteensä: 396,00 €

Tulot

  • Ei tuloja

Olen siis maksanut kaikki kampanjani kustannukset omasta pussistani, ja budjetissakin olen näköjään aika hyvin pysynyt.

Pelosta demoa?

Kalevassa oli tänään ihan hauska artikkeli. Kaikenlaista äänestysjärjestelmän muutosta sitä tässäkin päässä on tullut mietittyä, mutta ei vielä ihan tuollaista. Ehkä pelkokratiaa parempi olisi vaan tehdä rekisteri siitä, mitä kukakin on ennen vaaleja luvannut, ja julkaista se aina kuukausi ennen vaaleja vanhojen syntien esiintuomiseksi.

Itse pitäisin mielenkiintoisena sellaista vaihtoehtoa – joka valitettavasti vaatisi nettiäänestystä – että jokainen äänestäjä voi siirtää äänensä vaalikauden aikana jollekin toiselle. Ei ihan kenelle tahansa, mutta saman puolueen sisällä kuitenkin. Eli jos oman ehdokkaan toiminta ei näytä kiinnostavan, niin muutetaan vaalitulosta! Jos joku valehtelee, on epäaktiivinen tai muuten vaan omituinen, niin äänestäjät kaikkoavat jollekin rehellisemmälle, aktiivisemmalle tai vähemmän omituiselle ehdokkaalle, joka pääsee valtuustoon tämän tilalle päättämään asioista.

Kiinnostaisikohan tuollainen paremmin kansaa kuin nykyinen meno & meininki?

Väsynyt mies

Huomasinpas tuossa juuri, että en ole muutamaan päivään ehtinyt kirjoitella blogiin. Siis ihan oikeasti ehtinyt. Korjataan asia kertomalla syyt. :)

Maanantaina tiimipalaverin aikana minulle iski migreeni. Siinäpä sitten menikin loppupäivä mukavasti pääasiassa sohvalla makoillen ja telkkaria katsellen, kun liikkuminenkin sattuu päähän lääkkeistä huolimatta. Kuulin kuitenkin kiertotietä, että paria viikkoa aikaisemmin Paras Langaton Tampere -kilpailuun lähettämäni idea oli päässyt neljän finalistin joukkoon.

Tiistaina olikin sitten kiire järjestellä lähtö Tampereelle kilpailuideaani esittelemään. Lisäksi askartelin vaalimateriaalia koko illan, olkaahan valmiit vastaanottamaan moista sitten ensi viikolla. Ei siis blogille aikaa silloinkaan.

Eilen kävinkin päiväseltään Tampereella MindTrek-konferenssissa. Juna lähti puoli kuudelta aamulla, takaisin Oulussa olin hiukan tämän päivän puolella. Konferenssi oli ihan mielenkiintoinen, ja siellä tuli tavattua jos jonkimoisia ihmisiä. Vaan jos olisin tajunnut, että tuomaristo oli jo päättänyt palkinnon saajan, niin en välttämättä olisi mennyt paikalle. Pääpalkintoa en saanut, mutta tuomariston myöntämän ekstra-kannustuspalkinnon kuitenkin. Eli hyvä mieli jäi kyllä tuosta tapahtumasta. Olin vaan paluumatkallakin niin väsynyt, että blogia en jaksanut kirjoittaa.

Tänään voisin korjata asian kirjoittamalla jostain oikeasta asiasta.

Rohkeutta on…

Rohkeutta on… kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat itsestä tärkeitä.

Vihreiden vaalikampanja avataan siis virallisesti tänään. Käy ihmeessä tutustumassa kampanjaan, ja yritä löytää sieltä mitä Oulun numero 222 pitää rohkeana. Tai kerro kommentissa minulle, mikä on mielestäsi rohkeutta. Kaikille rohkelikoille lupaan antaa leveän hymyn, kun seuraavan kerran tapaamme!

Täysipäiväinen poliitikko

Jari-Pekka kirjoittaa blogissaan mielenkiintoisia ajatuksia kuntavaaleista ja niissä äänestämisestä. Erityisesti pidin tuosta ideasta, että tähänkin kaupunkiin saataisiin ammattipoliitikkojen ryhmä – ei pelkästään pormestari, kuten esimerkiksi Tampereella, vaan koko kaupunginhallitus voisi olla palkattuja ammattilaisia!

Nykyäänhän Oulua – ja varmaan kaikkia kuntia – leimaa se ajatus, että kasvottomat virkamiehet tekevät mitä lystäävät, ja poliitikot eivät pysty heitä pitämään aisoissaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ei ihmisillä ole palkkatyönsä ja harrastustensa lisäksi heittää tunteja päivästä politiikan tekemiseen, siis asioiden lukemiseen, selvittämiseen, läpikäymiseen, niistä keskusteluun ja päättämiseen. Jos täysipäiväinen kunnallispolitikointi olisi edes pienelle luottamushenkilöiden ryhmälle (eli kunnanhallituksen jäsenille) mahdollista niin, että heidän ei tarvisi käydä töissä, uskoisin tämän heijastuvan aika lailla heti positiivisesti kunnallispolitiikkaa kohtaan.

Aivan samanlaista järjestelmää tässä ei toki luotaisi kuin eduskunta ja hallitus, mutta jollakin tapaa samanlainen järjestelmähän tässä syntyisi. Kyseessä ei olisi työpaikka per se, vaan poliittisen luottamushenkilön saama palkkio tekemästään valmistelu- ja päätöstyöstä. Eli käytännössä hallitukselle ei kuitenkaan työsuhteita solmittaisi, vaan he olisivat siis nykyiseen tyyliin helposti ja vaivattomasti pois heitettävissä heti (takaisin rivivaltuutetuiksi), kun tekemänsä politiikka ei enää valtuustoa kiinnosta.

Pormestarimalli on myös aika kiinnostava tapa tehdä politiikasta kiinnostavaa. Miksi ei Ouluunkin vaaleilla valittu pormestari, ja hänelle 2-3 joko vaaleilla valittua apulaispormestaria tai valtuuston valitsemaa apulaiskaupunginjohtajaa? Tästä on aika-ajoin keskusteltu, minusta asiasta voitaisiin jutella Oulussa vähän enemmänkin.

J-P kirjoitti myös muutamia muita mielenkiintoisia pieniä huomioita tuossa kirjoituksessaan, niitä saatan kommentoida joskus myöhemmällä ajalla vähän lisää.

Eläinten esillemarssi

Oulun yliopiston ylioppilaskunta haluaa saada mursujen viikset vaihtoon! Hieno idea ja hauska kampanja, mursuja onkin jo katseltu valtuustossa riittävän pitkään.

Mutta mitä ylioppilaskunta haluaa tehdä valtuustossa tällä hetkellä istuville broilereille? Entä piipertäjille? Kanoille? Muille valtuuston eläimille? Eikös niitä varten pitäisi rakentaa vastaavanlainen kampanja? Odotan jo innolla, kuinka seuraava Ylkkäri pitää kannessaan kanalintua, jolla on sulkasato! Vai tuleeko siitä sitten broileri?

No, kuitenkin. Minä haluan viikseni pitää.