Tässä vaiheessa lienee syytä kysyä että missä vika, kun poliitikot tekevät periaatepäätöksiä (esim. kyseisen junaradan korjauksesta), mutta eivät anna rahaa päätösten toteuttamiseen? Erityisesti alueen kansanedustajien pitäisi katsoa itseään peiliin, kun ovat näin pahasti epäonnistuneet yhdessä valtakunnan tärkeimmistä hankkeista.

Uutinen tuntuu siis hyvin hämmentävältä; eihän VR:n nyt sentään pitäisi rahoja omasta pussistaan rahoittaa?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Entä jos kaupungilla kävellessäsi…
2. Monimutkainen yhdyssana
3. Mitäpä jos katastrofi iskee?

On helposti nähtävissä, että meneillään oleva maailmanlaajuinen talouskriisin poikanen aiheuttanee ongelmia myös pohjoisessa kotikaupungissamme. En ihmettelisi yhtään, jos esimerkiksi jonakin kauniina syyspäivänä kuuluisi taas ikäviä uutisia paperiteollisuudesta – tehtaita lakkautetaan, tuotteiden valmistusta siirretään muualle. Pohjoisten alueiden osalsta Kemijärveä ja Kajaania ovat nämä pahat iskut jo koetelleet, tässä siis odotellaan että Kemi ja Oulu liittynevät jossakin välissä joukon jatkoksi – ei välttämättä vielä seuraavalla kierroksella, mutta jossain välissä supistukset lienevät edessä täälläkin. Paperitehtaan lopetus on pieni katastrofi Oululle, huomattavasti suurempi vaikkapa juuri Kemille.

Miksi paperitehtaita – tehtaita yleensäkin – täältä lopetetaan? Siksi, että tuotanto muualla on vain yksinkertaisesti halvempaa kuin Suomessa. Yleensä suuret markkinatkin ovat muualla kuin Suomessa, jolloin raaka-aineita ja valmiita tuotteita tarvii rahdata ympäri maailmaa kaiken kaikkiaan vähemmän. Ei kai siihen sen suurempaa syytä tarvita, nämä lienevät ihan riittäviä syitä yrityksille, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Mutta mitä tehdä, kun tuotantoa lähtee pois maastamme, pois kaupungistamme?

Mielestäni suomalaisessa politiikassa ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että kuvitellaan paperi- ja teknologiateollisuuden pitävän työpaikat maassa, vaikka näin ei pitemmän päälle tule tapahtumaan. Se on johtanut siihen, että uusiin ideoihin ja teknologioihin ei ole panostettu riittävästi – päällimmäisenä tulee mieleen tuulivoima, jonka kehitys vuosituhannen vaihteessa oli kuulemma Suomessa maailman kärkiluokkaa, mutta energiapoliittisten päätösten voimin kehitys ajettiin aika pitkälti alas. Nyt Suomi on tuulivoiman ja nimenomaan sen kehittämisen osalta kehitysmaa, sieltä ei ole tulossa sitä uutta isoa yritystä tai montaa vähän pienempää, jotka helpottaisivat tuotannon ja tuotekehityksen säilymistä maassamme. Mistä niitä siis voisi tulla?

Oulun yliopistossa jossakin vaiheessa polkaistiin käyntiin tutkimusohjelma, joka tuloksenaan sai aikaan kaupunkiin useita pelifirmoja. Nyt kyseinen ohjelma on jäänyt syystä tai toisesta unholaan, ja pelifirmat eivät saa julkiselta puolelta sellaista tukea, jota ne kaipaisivat. Tässäpä toinen hukattu mahdollisuus, josta olisi voinut tulla suuri juttu Oulun seudulle – voi yhä, jos asiaan panostetaan pian!

Yhtä lailla lainsäätäjien olisi mahdollista saada aikaan innovaatioita olemalla aloittavien yritysten puolella enemmän, tukien niitä alkutaipaleissaan nykyistä selvästi enemmän. Tuntuu siltä, että yrittäminen on poissa muodista, sillä sen riskit pelottavat ihmisiä liikaa. Jos vaikkapa yrityslainan takaajaksi olisi mahdollista saada valtio sen sijaan, että yrittäjät tai heidän sukulaisensa takaavat yritystensä lainoja itse, uskoisin useampien uskaltavan perustaa oman bisneksensä. Ihmisten ideoiden siemenistä kasvaa aina silloin tällöin niitä tuottavia innovaatioita, joten niitä ideoita olisi mielestäni syytä kylvää entistä enemmän! Myös yrittäjien toimeentulon turva tuntuu olevan sillä tasolla, että yrittäjät pelkäävät ottaa niitä tarvittavia riskejä.

Suomessa ja tässä pian entisessä (jos mitään ei tehdä) teknologiakaupungissa pitäisi siis koko ajan pystyä asukkaidensa toimesta luomaan uutta – uusia ideoita, uusia yrityksiä, uutta teknologiaa. Uuden luomisen jälkeen on aika teollisesti valmistaa näitä uusia asioita niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin tuotanto siirretään halvemman työvoiman maihin. Mutta kun koko ajan tutkitaan ja löydetään sitä uutta jota koko maailma haluaa, pidetään samalla huoli siitä, että myös tuotannon työntekijöillä on jatkuvasti töitä. Näin vältetään nykyinen tilanne, jossa yhden pienen katastrofin takia kunnan työttömyysprosentti nousee kymmenellä prosenttiyksiköllä, ja kerrannaisvaikutukset tuntuvat laajalti.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Säästöjä säästämisen ilosta
2. Halki, poikki ja pinossa
3. Raatti ja raha

Kun katselee esityksiä säästökohteiksi (tarkemmat tiedot löytyvät artikkelin linkkejä klikkailemalla), alkaa välillä vähän naurattaa. Toisinaan myös vähän itkettää. Onhan se toki odotettavaa, että suurimmat säästöt pitää löytää sieltä, missä käytetään myös eniten rahaa. Mitäpä siitä, että kyseistä rahaa käytetään ihmisten terveydenhoitoon? Uskon, että kaupungin sosiaali- ja terveystoimessakin on tehostamisen varaa (missäpä ei?), mutta ihan selkeät leikkaukset sairaanhoidosta pitäisi jättää väliin. Ja jos saan pyytää, niin mielenterveyden hoitoon pitäisi varata nykyistä enemmän resursseja, ei poistaa niitä – tilanne Oulussa ei ole uutisoinnin mukaan kovin hyvä.

Miksi nyt muuten pitäisi toistaa niitä samoja virheitä kuin viime lamassa? Miksi pitäisi säästää esimerkiksi lykkäämällä rakennushankkeita, kun rakentaminen taantuman aikaan on halvempaa ja tuo kaupungille lisää veroeuroja parantuneen työtilanteen johdosta? Säästäminen terveydenhoidosta ei sekään ole säästämistä oikeastaan ollenkaan – huonosti hoidetut terveysongelmat aiheuttavat enemmän ongelmia vastaisuudessa, jolloin niiden hoitaminen onkin sitten normaalisti kalliimpaa ja kestää pidempään.

Eli jos ei siis ihan hirveästi yritettäisi ajaa tätä kivaa kaupunkiamme ahtaalle nyt ja tulevaisuudessa, ja ihan vaan vaikka lainarahalla hoidettaisiin nykyinen alijäämä. Jooko?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Raatti ja raha
2. Entä jos kaupungilla kävellessäsi…
3. Takaisin ruotuun

Haluan painottaa, että tämä on vasta kokeilu.

Minusta on käsittämätöntä, että teknologiakaupungiksi itseään tituleeraava Oulu haluaa pilata maineensa laittamalla mainoksia panOULUn kautta käydyille sivuille. Niitä mainoksia joutuu katselemaan panOULUa käyttäessään selaimen yläreunassa koko ajan. Voi ne toki sulkea, mutta aina seuraavalla sivulle siirryttäessä ne pomppaavat taas esiin. Se, jos mikä ärsyttää. Ja kyseessähän on siis toki vasta kokeilu, kuten olen useampaan otteeseen kaupungin virkamiesten suusta kuullut sanottavan.

Minua huolettaa se, että jonakin kauniina päivänä tämä ei ole enää kokeilu.

Itse koen julkisen verkkoyhteyden tänä päivänä samanlaiseksi yhteiskunnan tarjoamaksi perusasiaksi, kuten vaikkapa tieverkon. Ehkä olen tottunut vain hyvälle, kun olen jo pitkään saanut käyttää yliopiston, kaupungin ja monen monen muun toimijan tarjoamaa verkkoa silloin kun olen sitä tarvinnut. Kaikkialla ei olla näin onnekkaita, mutta silti minua tuo mainoskokeilu ärsyttää. Sen läpitunkevuus, sen jatkuva läsnäolo. Vaikka luvattiin, mainoksia tulee myös kännyköille ja muun muassa nettitablettiini; ne vievät järkyttävän suuren määrän tilaa näiden näytöltä!

Mikäs olikaan tämän kokeilun syy? No, rahahan se. Jos kaupunki saa mainoskokeilun aikana tienattua muutaman euron, jää kokeilu hyvin pikaisesti pysyväksi. Kaupunki tienaa sen muutaman euron myös tienvarsimainoksien paikkoja myymällä. Näissä on kuitenkin yksi aivan pikkuinen ero: tienvarsimainokset eivät vaadi, että niitä katsotaan koko aikaa, eikä niitä ole pakko aktiivisesti poistaa näköpiiristä. Niitä ei siis ole pakko katsoa, kuten verkossa olevia mainoksia. Tässä on suuri ero, ja tienvarsimainokset (jopa niiden lisääntymisen) voin vielä jotenkin hyväksyä – verkkosivuja peittäviä ja tuhoavia mainoksia en.

Muitakin mielipiteitä asiasta on: Toni kirjoitti aiheesta panOULU-blogiin. Lisäksi pikkulinnut lauloivat, että seuraava Ylkkäri (ilmestymispäivä keskiviikko 14.1.2009) sisältäisi jonkinlaisen jutun aiheesta. Palautetta saa antaa, niin minulle kuin kaupungille. Se on jopa suotavaa.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Raatti ja raha
2. Säästöjä säästämisen ilosta
3. Pyöräkaistoista taas

Menot

• Ehdokasmaksu 300,00 €
• Vaalimainosten tarvikkeet 96,00 €
• Yhteensä: 396,00 €

Tulot

• Ei tuloja

Olen siis maksanut kaikki kampanjani kustannukset omasta pussistani, ja budjetissakin olen näköjään aika hyvin pysynyt.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Hämmentävä ratauutinen

Jep, onhan se totta, että Raatin peruskorjaus- ja kehityskustannukset nousevat budjetoitua suuremmiksi. Minusta se on jopa aika luonnollista – budjetti on tehty aikapäivää sitten, ja eikös siitä tehty uusikin päätös aika vasta, jossa budjettia korotettiin? No, kuitenkin. Tämä budjetinylitysongelma on nyt taas tullut siitä, että Raattia ei ole korjattu silloin, kun se olisi pitänyt korjata. Nyt syitä on ainakin seuraavia:

• Raatti on päässyt vielä entistä huonompaan kuntoon, joten sen korjaus maksaa enemmän.
• Rahan hinta on noussut, joten maksaahan se silloin enemmän.

Minusta tuollainen on aina vähän vastuutonta kunnallispolitiikkaa – kun jotakin pitäisi tehdä, sitä ei tehdäkään heti, vaan selvitellään ja odotellaan muutama vuosi katsellen, josko se siitä halpenisi. Uutinen: ei se siitä halpene. Jos viimeaikainen kehitys maailmantaloudessa jatkuu, niin kustannusten nousu saattaa taittua joksikin aikaa. Jotkin asiat saattavat halventua, työvoima lähinnä. Mutta aina kun mennään eteenpäin ajassa, kustannukset nousevat väkisin.

Siksi minusta Raatti pitää korjata alkuperäisten suunnitelmien mukaan viimeistään heti. Ja siksi, jos jokin asia vaatii välitöntä panostusta, siihen pitää panostaa heti eikä muutaman vuoden päästä. Se käy pitkässä juoksussa kalliiksi oululaisille veronmaksajille.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Linnanniemi
2. Säästöjä säästämisen ilosta
3. Mitäpä jos katastrofi iskee?