Eräänä iltana päässäni mietin: “Huh! Menipä läheltä! Onneksi korjasin tuon takajarrun aamulla, muuten en olisi ehtinyt jarruttaa ja olisin varmasti törmännyt tuohon pyöräilevään humalaiseen mieheen. Miksi sillä ei ole valoa pyörässään?”

Tuo tuollainen tuntuu olevan arkipäivää aina kun ajaa vähänkin pimeässä pyörällä. Juu, kyllä minulla on ladattava pyöränlamppu, joka kätevästi kulkee takin taskussa ja joka on helppo naksauttaa paikoilleen ja päälle hämärässä ja pimeässä. Mutta miksi liian monella oululaisella pyöräilijällä ei sellaista ole? Onhan se ollut pakollistakin jo jonkun vuoden.

Kaipa minä sitten ajan pyörällä niin lujaa, että se aiheuttaa vaaratilanteita muille, kun en meinaa ehtiä reagoida pimeydestä minua kohti pyörällään hoippuvaan (yleensä nuoreen) mieheen. Yhden kerran olen jo vastaavassa tilanteessa vastaantulevaan tukevassa laitamyötäisessä pyöräilevään törmännyt – pikaisen pyörän tarkistuksen jälkeen jatkoin itse matkaa ja jätin herran miettimään, että mikäs menikään pieleen. Onneksi kumpaankaan ihmiseen ei sattunut.

Vaan eipä siinä, kyllä niitä vaaratilanteita tulee muidenkin sellaisten kanssa, jotka eivät laita sitä dynamoa pimeällä päälle tai kehtaa käydä kaupasta hakemassa muutaman euron hintaista lamppua. Olisiko se nyt niin kamalan vaikeaa ja kallista? Turvallisuutta se ainakin lisäisi kummasti, kun vastaantulijat olisi helppo erottaa jo kaukaa.