Talvipyöräily on oikeastaan ihan mukavaa – nyt kun minullakin on nastat alla. Liukkaus ei enää haittaa ollenkaan, ja sää on lähinnä pukeutumiskysymys. Olisi pitänyt tämäkin harrastus aloittaa jo aiemmin. Tosin kolmenkympin pakkasessa menin bussilla, mutta se sallittakoon aina silloin tällöin.

—-

Eilen kävin myös ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen hiihtämässä vapaan tyylillä. Kahdeksan-yhdeksän kilometriä myöhemmin totesin homman olevan ihan mukavaa, mutta aika raskasta. Perinteistä jaksaa kyllä hiihtää koko tuon matkan pahemmin pysähtelemättä, vapaalla kulkien piti pitää tauko parin kilometrin välein.

Liikkeellä oli paljon muitakin hiihtäjiä, mikä on hieno juttu. Vapaan kaista oli liukas ja hyvin ajettu, mutta Haapalehto-Talvikangas -välillä vain toinen perinteisen latu oli hiihtokelpoinen. Jospa vielä tulisi lunta, jotta molemmat perinteiset ladut saataisiin kuntoon.

—-

Tämän aamun lehdessä oli puolestaan juttu Oulun kauppatorista. Tiedossa oli jo syksyllä, että torin kupeelle ollaan hotellia pykäämässä. Minusta hanke vaikuttaa ihan järkevältä, ja mielestäni se tuo nyt vähän syrjemmässä olevia aittoja lähemmäksi. Jotkut ovat kommentoineet että uusi hotelli vie merinäköalan – mutta keneltä se sen vie? Onhan se toki massiivinen rakennus, mutta heti tien toisella puolella on vastaavia massiivisia rakennuksia, joten uusi rakennus sopii alueelle. Ja ympärillä olevilla kaksikerroksisilla rakennuksilla ei nytkään ole merinäköalaa, joten onko tämä taas sitä perioululaista kateutta?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Lastuja
2. Miksi matalaa?
3. Hietasaari ja Hilttoni

Niin, miksikäs ne pyöräilykaistat eivät Oulussa toimi, kun ne muualla toimivat? No, ehkä siksi, että niitä on tosiaan se kaksi kappaletta, yhteensä lähes 300 metriä. Ja siksi, että niitä ei ole merkitty mitenkään selkeästi: kesken kaiken kaistalle tunkeva kävelijä ei kyllä varmasti huomaa liikennemerkkiä, mutta kaistamaalauksen hän huomaisi. Ja siksi, että niitä on niin vähän.

Mitä pitäisi siis tehdä? Minusta tähän kaupunkiin (keskustaan siis lähinnä) pitäisi saada ihan selkeästi merkittyjä pyöräkaistoja, joiden kautta pääsisi helposti ja nopeasti läpi kaupungin. Näitä kaistoja ei pitäisi ottaa jo valmiiksi kapeilta kävelyteiltä, vaan ihan puhtaasti autoteiltä. Moni keskustan katu on niin leveä, että molemmille reunoille mahtuisi hyvinkin noin metrin levyinen kaista. Lisäksi, ehkä kolmatta kertaa tässä viestissä asiasta mainiten, näiden kaistojen olisi syytä olla todella hyvin merkittyjä – mielellään liikennemerkin lisäksi ne voisi erottaa autokaistoista ja kävelyteiltä ihan kivireunoilla, eri värillä ja selkeillä kaistamerkinnöillä.

Näillä eväin saadaan keskustassa pyörät pois jalkakäytäviltä, sekä pyöräilijöille iloinen ilme!

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Rotuvaarin pyöräkaista
2. Altus!
3. Lomamatkalla opittua

Se, mihin Porin suunnalla kiinnitin huomiota oli se, kuinka hyvin kaupungista löytyi pyöräopasteita suuntaan jos toiseenkin. Karttaa ei tarvinnut käyttää juuri ollenkaan, tosin sen yhden kerran kun ajoimme risteyksestä väärään suuntaan kartan katsominen olisi varmasti auttanut. Ilokseni olen huomannut, kuinka Oulussakin pyöräopasteiden määrä on pikkuhiljaa lisääntynyt. Ei täälläkään hävetä tarvitse siinä asiassa, mutta mielestäni niitä voisi olla vieläkin useammassa paikassa neuvomassa oikeaan suuntaan. Oulussa pyöräopasteita pahoinpidellään myös usein, ja hyvin usein ne myös repsottavat vääriin suuntiin käänneltyinä ja väänneltyinä pitkään – tällekin asialle olisi ehkä syytä tehdä jotain. Pitäisi kai aina muistaa itsekin ilmoittaa, kun hajotettu pyöräopaste tulee vastaan.

Yyteristä jatkoimme seuraavana päivänä matkaa kohti Raumaa. Matka meni hyvin, tosin minulta katkesi pinna (pyörästä). Rauman suunnalla pyöräopasteita ei sitten ollut oikeastaan ollenkaan, ja leirintäaluetta etsiessämme nökötimme eräässäkin risteyksessä karttaa käännellen niin, että eräs paikkakuntalainen tuli tarjoamaan apua. Hän pyöräilikin kanssamme leirintäalueelle asti, mistä olimme tietysti hyvin kiitollisia. Ilmakin oli kauniimpaan päin, ja ehdimme tutustua Rauman vanhaan kaupunkiin vielä illalla jonkin verran. Kaiken kaikkiaan paikka oli elämys: vanhat talot, pienet kujat ja yleinen tunnelma olivat varsin viehättäviä.

Seuraavana aamuna yritimme löytää pyöräliikkeen, joka korjaisi repsottavan pinnani. Löysimme yhden, jonka henkilökunta oli lomalla, mutta meidät ohjattiin hieman epäselvästi toiseen liikkeeseen. Taas risteyksessä ihmetellessämme oikeaa suuntaa Elina kysyi tietä eräältä naiselta – joka oli kyseisen pyöräliikkeen entinen omistaja. Hän vei meidät perille, ja pinna saatiin korjattua nopeasti ja edullisesti. Rauma onkin varmasti ystävällisin kaupunki, jossa olen ollut. Siitäpä oululaisille oppia!

Rauman torilla törmäsimme myös allaolevan kuvan (jonka lisään tuohon kunhan pääsen taas tietokoneelle, kirjoitan tätä nettitabletilla) kaltaisia pyörätelineitä. Ne olivat hauskan näköisiä, käytännöllisiä ja varmasti kestäviä – lähes täydellisiä siis. Minkähänlaisia mahdollisuuksia Ouluunkin olisi vastaavia saada..?

(Edit kello 23.07: tässäpä tämä yllämainittu kuva.)

Raumalainen pyöräteline

Raumalta pyöräilimme Uuteenkaupunkiin, joka paljastui viehättäväksi pieneksi kaupungiksi. UK:n leirintäalue löytyi helposti ja oli ihan hyvätasoinen – parempi ehkä kuin Raumalla. Kaupungista löytyi kanavan varrelta kiva pubi-pizzeria-tyyppinen paikka, jossa kävimme syömässä. Nimeä en juuri nyt muista, mutta voin sen kyllä kaivella esille, jos jotakuta kiinnostaa. Tältä paikkakunnalta jäi lähinnä mieleen yllämainittu kanava, joka oli hyvin hoidettu ja siisti, ja joka toi merellisyyttä ihan kaupungin keskustaan.

Uudenkaupungin jälkeen kohteena oli Naantali. Päivän ensimmäinen puolikas meni sateella pyöräillessä. Onneksi matka kulki pitkälti pienehköjä ja rauhallisia maanteitä pitkin. Sateen laantuessa matka oli noin puolessa välissä, ja pian alkoikin rankka hiekkatieosuus. Sen päätteeksi olimme melkein perillä, ja kyltit ohjasivatkin meidät kätevästi Naantalin keskustaan. Kylpylähotelliinkin löysimme kun kysyin suuntaa paikallisilta, ja illalla nautiskelimme kylpylän kuohuista ja saunoista.

Jos Naantalista kannattaa jotain muistella, niin juhannustapahtumia ainakin. Pienessä kaupungissa oli valtavan paljon erilaista ohjelmaa koko viikonlopun ajan – tavallaan ihan luonnollista, sillä Naantali elää turismilla. Ohjelmaa oli kai jopa niin paljon, että Turussa oli täysin kuollutta, koska kaikki kaupunkiin jääneet turkulaisetkin olivat Naantalissa. Houkuttelevan ohjelman järjestäminen Ouluunkin voisi olla ihan kannattavaa – jonkinlaista torijuhannusta on toki ollut olemassa, mutta vaikkapa juhannuksen kunniaksi tehtäviä risteilyjä merelle en muista huomanneeni.

Koska edeltävä päivä oli ollut rankka, päätimme seuraavana päivänä polkea vain Turkuun asti. Aikomuksenamme oli mennä Ruissaloon telttaan, mutta soiton jälkeen päätimme jättää välistä: kaksi henkeä teltassa yhden yön ajan maksoi pöyristyttävät 50 euroa! Vaikka olikin juhannus, moinen on kiskontaa. Onneksi soittokierroksen päätteeksi löysimme keskustasta kohtuuhintaisen hostellin, ja illan vietimme kävellen Aurajoen rannalla ja tutustuen muutenkin Turkuun. Harmi, että linna oli suljettu, sielläkin olisi ollut kiva käydä.

Onko Oulussa hostellia? Jotain kesähotellin tyyppistä kai jossain päin on, mutta ympärivuotinen hostelli tai retkeilymaja keskustan tuntumassa olisi loistava lisä kaupunkimme majoitustarjontaan. Kaikki eivät halua tai voi maksaa hotellihuoneesta, ja talvisin Nallikarin leirintäalue on jopa vähän kaukana kaikesta, joten mielestäni hostellille olisi ihan perusteltu tarve.

Turusta suuntasimme junalla Hankoon, joka oli sekin ihan kiva pikkukaupunki. Hiekkarannat siellä ainakin olivat kauniita ja runsaita. Hangosta kuljimme aina Fiskarsiin saakka sukuloimaan. Ja kyllä, Fiskars on siis se paikka missä samanniminen yhtiö aikoinaan toimintaansa aloitteli. Alueen maat, tai ainakin suurin osa niistä, ovat vieläkin yhtiön hallinnassa ja hoidossa. Fiskars olikin käymistämme paikoista ehdottomasti parhaiten hoidettu ja mielestäni myös kaunein. Sieltä jäin nykyiseen kotikaupunkiini kaipaamaan myös ihan selkeästi taiteilijoille ja käsityöläisille osoitettua aluetta, jollainen voisi olla Oulussakin loistava matkailukohde. Miksi Pikisaareen on pakko rakentaa kalliita asuntoja ökyrikkaille? Eikö sinne voisi nimenomaan sijoittaa taiteilija- ja käsityöläisyhteisön, jossa samalla myytäisiin paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä? Se houkuttaisi lähistölle myös enemmän ravintoloita ja kahviloita, virkistäen Pikisaaren elämää tuntuvasti.

Fiskarsista poljimme seuraavana päivänä vain Karjaalle, josta siirryimme junalla pääkaupunkiseudulle. Siitäpä ei sen enempää, siellä nimittäin olisi sen verran paljon mielenkiintoisia asioita, että tämä blogikirjoitus voisi paisua melkoiseksi romaaniksi. Ehkä joskus toiste voisin niistä kirjoitella.

Kokonaisuutena pyörämatkailu oli (taas kerran) hauskaa ja mukavaa. Pyörän selästä näkee tätä koto-Suomeakin vähän eri perspektiivistä. Vai kuinka monta kertaa autolla matkaillessasi olet pysähtynyt katsomaan hauskasti koristeltuja puutaloja, tai viettänyt taukoa sillan kupeessa auringon paistaessa siniseltä taivaalta?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Kiitos!
3. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…

Myös Oskari kirjoittaa pyöräilystä Oulun piirin blogissa. (Tämä kirjoitus on hiukan vanhempi, jostain syystä tämä oman blogin pitäminen on taas jäänyt vähän vähemmälle. Voisikos joku aina silloin tällöin potkia minua kirjoittamaan?) Oskarilla on paljon hyviä ehdotuksia siitä, miten pyöräilyä Oulussa voisi kehittää, kannattaa käydä vilkaisemassa. Minusta listaan voisi hyvinkin lisätä vielä pyöräkaistojen käyttöönoton keskustassa, se selkiyttäisi hommaa valtavan paljon. Ehkä silloin autoilijatkin tajuaisivat kunnioittaa pyöräilijöitä, ettei aina tarvitsisi se vihreä neste melkein housuissa kulkea autojen seassa.

Toivottavasti tämä kesä olisi ilmojen osalta vähän parempi kuin edellinen, niin tulisi itselläkin harrastettua pyörälenkkeilyä edelliskesää enemmän.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Pyöräilyn kehittämistä Oulussa
2. Pyörän nastat ja muita lastuja
3. Raatti ja raha

Tapaa oululainen pyörätie maaliskuun jo hieman keväisessä säässä: aurattuja pyörätien suuntaisia uria, noin 2-4 sentin levyisiä, koko väylän leveydeltä. Ja se satunnainen ura, joka ei menekään tien suuntaisesti.

En tiedä kuinka paljon tätäkin asiaa on ajateltu, mutta minusta kaupungin pitäisi puhdistaa lumet pyöräteiltä aivan jonkin muun tyyppisellä auralla kuin urittavalla. Ei se haittaa, että tie on tasainen – päinvastoin, sillä on helpompi ajaa! Nyt minun ja monen muun renkaat tippuvat helposti uriin ja siinäpä matkaa tekevät, vaikka ajaja haluaisi mennä toiseen suuntaan. Tai sitten minä vaan olin eilenkin keskimääräistä huonompitaitoinen pyöräilijä…

Mutta tällä kertaa aiheena on siis: “Näin hajotat pyöräsi kätevästi talvipakkasilla.”

Viime syksynä tuossa kunnallisvaalien alla olin menossa jakamaan Vihreiden vaalilehteä vanhoille kotikulmilleni. Siinä ylämäessä sitten pyöräni (24-vaihteinen Kuwahara) takavaihtajan vaijeri napsahti poikki. No ei siinä mitään, kyllähän sillä vielä jotenkuten polki, etuvaihtajaa käyttäen sai nauttia jopa kolmesta vaihteesta. Ostin uuden vaijerin ja meinastin, että kyllähän tuo kohta pitäisi korjata. Kunnes…

Jonakin aamuna siinä vaalien jälkeen minulla oli kiire töihin. Hyppäsin pyöräni selkään talon pihalla ja polkaisin voimakkaasti, ja “naps!” kuului ketjusta. Sehän meni siis poikki. Jätin pyörän siihen ja hyppäsin bussiin, jolla ehdin harjoituksia pitämään ajoissa. Siinä samalla päätin alkaa kävellä töihin (eli mennä bussilla siis oikeasti). Pyörä jäi telineeseen, ja taisipa talven tullen poikki mennyt ketju ruostua vähän pahemman puoleisesti siinä.

Viime viikolla bussikortistani loppuivat matkat. Kuukausikorttia en ole enää muutamaan vuoteen harrastanut, vaan olen mahdollisimman paljon kävellyt ja pyöräillyt Linnanmaalle. 40 matkan kortti on siis tullut siinä käytössä edullisemmaksi. Vaan jotenkin sitä on kai vanhuuttaan laiskistunut ja alkanut käyttää bussia aina “kun ei nyt vaan jaksa/ehdi/viitsi/mitävaan kävellä”, joten niitä matkoja kului aika vauhdilla. Siksipä päätinkin alkaa taas pyöräillä. Muutama edestakainen matka meni äitini vanhalla pyörällä, joka oli otettu Elinalle käyttöön. Hyvin pian tosin ymmärsin, miksi sekä äitini että Elina eivät halua sillä ajaa. Se on suorastaan aivan kaamean jäykkä polkea, ja normaalisti talvikelillä 20-25 minuutin pyörämatkaan keskustasta yliopistolle meni järjestään yli 35 minuuttia. Kävinkin metsästämässä aluksi ketjunkatkaisijaa eri liikkeistä, joista mistään ei sellaista löytynyt. Ostin siis uuden ketjun ja päätin pyhästi korjata oman pyöräni nyt kuntoon.

Siinä muutaman asteen pakkasessa sormet kohmeessa onnistuin kun onnistuinkin ottamaan oikean vaihdevivun irti, etsimään sieltä vaihdevaijerin pään (vaijeri oli mennyt poikki aivan pään vierestä, joten sen löytäminen oli haastavaa) sekä laittamaan uuden vaijerin paikalleen. Sain sen jopa vaihtajaan asti vedettyä, vaikka nyt yksi säie vähän rispaantuikin matkalla. Tämän jälkeen otin paketista uuden ketjun, pujotin sen paikalleen, kiinnitin liitospalan  ja testasin. Näytti toimivan ihan kohtuullisesti, joten kävin sisällä pesemässä käsiäni ja valmistauduin lähtöön. Ensimmäinen polkaisu – ketjut hyppäsivät välittömästi pois paikoiltaan.

Kun sain ketjut uudelleen paikoilleen, pääsin matkaan. Vaihteet tuntuivat vaihtuvan ihan hyvin, vaikka vähän rämisivätkin. Pääsin yliopistolle ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin niin luulin.

Pois lähtiessäni ketjut hyppäsivät luonnollisesti heti ensimmäisellä polkaisulla pois. Tällä kertaa tosin takavaihtaja meni aika nätisti solmuun – suoraan pinnojen väliin. Sain sen irti ja yritin jatkaa matkaani, kunnes noin 150 metrin jälkeen tämä tapahtui uudestaan. Uhkuin ja puhkuin pahaa tuulta siinä yrittäessäni irroittaa takavaihtajaa pinnoista. Huomasin samalla, että ketju menee vaihtajassa väärin, jonka takia se yleensäkin pääsee kääntymään niin paljon, että se pääsee pinnojen väliin. Ja lisäksi huomasin, että takavaihtajan kiinnikepala oli pahasti vääntynyt.

Irroittelin siinä sitten vaihtajan kokonaan rungosta, etsin ketjun liitospalan ja avasin sen, ja laitoin ketjun menemään oikein. Sitten yritin kiinnittää vaihtajan takaisin mahdollisimman suoraan, mutta se jäi pahasti vinoon. Vaihteet toimivat muutaman asteen huonommin kuin menomatkalla, ja alkoivat lisäksi hyppiä pahasti. Ja huomasin, että suurimmalle vaihteelle ei auttanut mennä – ketju jäi vain jumiin.

Nyt minulla on siis pyörä, jossa toimii noin 2-3 vaihdetta. Ketju on liian pitkä, jonka takia se hyppii toisinaan pahasti. Vaihdevaijeri on rispaantunut, vaikkakaan se ei nyt varsinaisesti haittaa (ainakaan vielä). Takavaihtaja on vahingoittunut, ja ilmeisesti se on ollut jo pidempään, sillä epäilen alkuperäisen ketjun katkenneen juuri siksi, että vaihtajan kiinnikepala on vääntynyt ja ketju jäi sen vuoksi täysin jumiin ja katkesi.

Että näin helppoa on hajottaa pyörä. Vastaisuudesssa voisin käyttää jotakin korjaamoa noiden vahinkojen korjaamiseen. Ellei jollakulla ole sitten antaa jotain hyvää pointteria sivustoon, jossa ohjeistetaan viisi peukaloa kädessään syntyneille pyöränkorjauksen saloja..?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Eduskuntatyöskentelyn mahdottomuudesta

Josta tulikin mieleeni, että se skripti ei ole tainnut pariin kuukauteen pyöriä, kun kone buutattiin. Laitanpas sen taas päälle.

Tänään oli Kalevassa pari juttua tästä samasta aiheesta. Jussi-Pekka Huhtamäki on kartoittanut paljon Oulua, ja ihan hyvältähän tuo jo näyttää – minusta aika käyttökelpoiselta jo jopa navigaatiokäyttöä ajatellen. Myös alkuun pääsemisestä on lyhyt juttu kirjoitettu.

Toivon kovasti, että ensi kesänä jaksaisin itsekin suorittaa vähän tarkempaa kartoitusta Oulussa ja lähialueilla – tarvikkeet siihen ovat jo hyvinkin olemassa, enää puuttuu vain se into lähteä iltaisin töiden jälkeen tutkimaan uusia kaupunginosia ja naapurikuntia pyörän selästä. Muistakaapa siis ensi kesänä potkia minua liikkeelle, jotta me kaikki saamme parempia ja tarkempia avoimia karttoja kaikkeen käyttöön! :)

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Rotuvaarin pyöräkaista
2. Pyörän nastat ja muita lastuja

Tuli vaan tuossa mieleeni, että voisivatko kaupunkipyörät toimia Oulussakin? Eli siis sellaiset yksinkertaiset ja mielellään erittäin kestävät pyörät, joita voisi pikkusummalla ottaa käyttöön lyhyeksi aikaa. Esimerkkinä voisi vaikka toimia, että kun minä haluan matkustaa Kuopioon, voisin napata torilta pyörän käyttööni, pyöräillä sillä rautatieasemalle, ja jättää sen sinne telineeseen.

Kaupunkipyöriä taitaa Suomessa olla käytössä vain Helsingissä, eikä sielläkään enää niin hirveän paljon ilkivallasta ja pyörien kulumisesta johtuen. Lisää kai sinnekin oli tulossa joskus lähivuosina. Muualla maailmassa ainakin Kööpenhaminassa ja Barcelonassa on tuollaisia ollut.

Tuo viime merkinnässäni mainitsema OuluCard voisi olla oikeastaan aika hyvä väline kaupunkipyörien käyttöönottoon – sillä tiedettäisiin hyvin kuka pyörän on milloinkin ottanut käyttöön, ja varmasti se lisäisi myös kortin käyttöä ja käyttöarvoa huomattavasti. Käytännön ongelmia noista pyöristä aina on, mutta muiden kaupunkien kokemuksia seuraamalla suurimmat sudenkuopat saataisiin varmasti ylitettyä.

No, meni tässä viisi minuuttia, mutta nytpä siirryn taas ahkeroimaan dippatyötä.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…
2. Lomamatkalla opittua
3. Kolmen uutisen aamu

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kesän tulon huomaa
2. Rotuvaarin pyöräkaista
3. Täysipäiväinen poliitikko

Joskus tuosta väittämästä ollaan kyllä eri mieltä. Haukutaan, että kaupungin parhaalle paikalle on rakennettu sellutehdas, tai että täällä on niin tasaista että mikään ei näytä miltään. Eikä kaupungin arkkitehtuurikaan ole mitään verrattuna ihan mihin tahansa muuhun kaupunkiin.

Minusta sellutehdas on erityisesti pimeällä komea näky. Noin yleensäkin se kontrasti, mitä pimeä ja valo saavat aikaan sykähdyttävät. Ja tasaisuus ei ole minua koskaan haitannut, näkeepähän pidemmälle! Arkkitehtuuripointti on tavallaan ihan totta, sen verran monta kaunista rakennusta tästä kaupungista on hävitetty. Onneksi sentään niitäkin on vielä jäljellä, ja jos ei muuta, niin pieniä kivoja yksityiskohtia löytyy tämänkin kaupungin taloista. Katselkaa vaikka!

Yksi suosikkikohteitani on kyllä joen suisto ja rannat. Joen ylittävällä Rautasillalla näin myös kerran kauneimman maiseman mihin olen Oulussa törmännyt. Oli (ehkä hieman) kirpeä huhtikuinen yö. Olin pyöräilemässä kaupungista kotiini, tulin juhlimasta ystäväni syntymäpäivää. Rautasillalla oli sumua. Katsahdin vasemmalle, ja näin voimalaitoksen. Se kylpi sumunsekaisessa valossa, joka valaisi rannatkin. Pysähdyin katselemaan, ja katselin näkyä varmasti viisi minuuttia.

Jos olisin tuolloin omistanut kameran, olisin ottanut kuvan ja tarjoaisin sen nyt tässä teille. Vastaavaa tilaisuutta ei vaan välttämättä koskaan enää tule. Sen sijaan, käykää vilkaisemassa Oulu Kuvissa -blogia.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Lippuvihko ja muoviläpyskä
3. Lomamatkalla opittua

Tuo tuollainen tuntuu olevan arkipäivää aina kun ajaa vähänkin pimeässä pyörällä. Juu, kyllä minulla on ladattava pyöränlamppu, joka kätevästi kulkee takin taskussa ja joka on helppo naksauttaa paikoilleen ja päälle hämärässä ja pimeässä. Mutta miksi liian monella oululaisella pyöräilijällä ei sellaista ole? Onhan se ollut pakollistakin jo jonkun vuoden.

Kaipa minä sitten ajan pyörällä niin lujaa, että se aiheuttaa vaaratilanteita muille, kun en meinaa ehtiä reagoida pimeydestä minua kohti pyörällään hoippuvaan (yleensä nuoreen) mieheen. Yhden kerran olen jo vastaavassa tilanteessa vastaantulevaan tukevassa laitamyötäisessä pyöräilevään törmännyt – pikaisen pyörän tarkistuksen jälkeen jatkoin itse matkaa ja jätin herran miettimään, että mikäs menikään pieleen. Onneksi kumpaankaan ihmiseen ei sattunut.

Vaan eipä siinä, kyllä niitä vaaratilanteita tulee muidenkin sellaisten kanssa, jotka eivät laita sitä dynamoa pimeällä päälle tai kehtaa käydä kaupasta hakemassa muutaman euron hintaista lamppua. Olisiko se nyt niin kamalan vaikeaa ja kallista? Turvallisuutta se ainakin lisäisi kummasti, kun vastaantulijat olisi helppo erottaa jo kaukaa.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Ehdokasnumeroni: 222
2. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…
3. Avoimia karttoja Oulustakin

Vähän vaan huolettaa jalankulkijat, jotka eivät varmaankaan Rotuaarilla tajua sen pyöräkaistan merkitystä, kuten aika moni ei tajua Kirkkokadun kaksiosaista kevyen liikenteen väylääkään. Voin taas mielessäni kuvitella, kuinka tuulikkiukkolat taas lehtien palstoilla kirkuvat, kuinka he Rotuaarilla (keskellä pyöräkaistaa) kävellessään tulivat miltei yliajetuiksi näiden lähes sataa ajavien huligaanien toimesta.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Pyöräilyn kehittämistä Oulussa
2. Pyöräkaistoista taas
3. Lomamatkalla opittua

Lue Kalevan artikkeli aiheesta.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Avoimia karttoja Oulustakin
2. Monimutkainen yhdyssana
3. Halki, poikki ja pinossa