Pyörän nastat ja muita lastuja

Luinpas eilen viikonlopun Ilta-Sanomat. Lehden viikonloppuliitteessä (jonka jutuista ei harmittavasti ole verkkoversioita tarjolla) oli hauska juttu oululaisista talvipyöräilijöistä. Jutussa mietittiin sitä, miksi tässä kaupungissa talvipyöräily on suosittua, ja tultiin siihen lopputulokseen että Oulussa on hyvä pyörätieverkosto, jota hoidetaan hyvin.

Talvipyöräily on oikeastaan ihan mukavaa – nyt kun minullakin on nastat alla. Liukkaus ei enää haittaa ollenkaan, ja sää on lähinnä pukeutumiskysymys. Olisi pitänyt tämäkin harrastus aloittaa jo aiemmin. Tosin kolmenkympin pakkasessa menin bussilla, mutta se sallittakoon aina silloin tällöin.

—-

Eilen kävin myös ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen hiihtämässä vapaan tyylillä. Kahdeksan-yhdeksän kilometriä myöhemmin totesin homman olevan ihan mukavaa, mutta aika raskasta. Perinteistä jaksaa kyllä hiihtää koko tuon matkan pahemmin pysähtelemättä, vapaalla kulkien piti pitää tauko parin kilometrin välein.

Liikkeellä oli paljon muitakin hiihtäjiä, mikä on hieno juttu. Vapaan kaista oli liukas ja hyvin ajettu, mutta Haapalehto-Talvikangas -välillä vain toinen perinteisen latu oli hiihtokelpoinen. Jospa vielä tulisi lunta, jotta molemmat perinteiset ladut saataisiin kuntoon.

—-

Tämän aamun lehdessä oli puolestaan juttu Oulun kauppatorista. Tiedossa oli jo syksyllä, että torin kupeelle ollaan hotellia pykäämässä. Minusta hanke vaikuttaa ihan järkevältä, ja mielestäni se tuo nyt vähän syrjemmässä olevia aittoja lähemmäksi. Jotkut ovat kommentoineet että uusi hotelli vie merinäköalan – mutta keneltä se sen vie? Onhan se toki massiivinen rakennus, mutta heti tien toisella puolella on vastaavia massiivisia rakennuksia, joten uusi rakennus sopii alueelle. Ja ympärillä olevilla kaksikerroksisilla rakennuksilla ei nytkään ole merinäköalaa, joten onko tämä taas sitä perioululaista kateutta?

Halki, poikki ja pinossa

Uuh. Hiihtolomaviikko on nyt noin puolivälissään, ja jalkani ovat suorastaan poikki. Samoin ovat käteni, ja joku voisi vaikka sanoa että koko mies myös. Syyhän on toki kaiken tämän hiihtämisen – lähes 70 kilometriä muutaman päivän aikana on paljon sellaiselle, joka käy normaalisti talven aikana hiihtämässä ehkä 50 kilometriä. Onneksi ensi viikolla pääsee taas töihin lepäämään.

Täällä Saariselällä latuolosuhteet ovat kyllä kieltämättä hyvät. Ainakaan vielä ei ole tullut sahattua samoja latuja ees taas ja takaperin, vaan joka päivälle on löytynyt uutta hiihdettävää. Onhan täällä korkeuseroja toki koti-Oulua huomattavan paljon enemmän, mutta niistä kyllä selviää kunhan vaan viitsii hiihtää rauhallista tahtia. Tänään Kulmakurun luontoladun päätteeksi asumusta kohti noustessa tosin tuntui, että konttaamallakin olisi päässyt mäkeä ylös nopeampaa. (Kulmakurun latu oli siis hyvä – kannattaa käydä, jos 30 kilometrin matka ja yksi rankemmanpuoleinen nousu eivät pelota.)

Tuossa puolitoista viikkoa sitten kävin Oulussa hiihtämässä noin 20 kilometriä, Niittyarosta Rannanperälle. Sekin oli kyllä kiva reissu, vaikka sen jälkeen ranne olikin viikon verran kipeä. Oulun hiihtoladut tuntuvat olevan kyllä noin keskimäärin oikein hyviä, hyvässä kunnossa ja mukavia hiihtää; ainakin se pieni osuus, joita itse olen kulkenut. Eli niitä on siis myös paljon! Tämä oli päällimmäinen tunne, kun latukarttaa vilkuilin ennen reissuun lähtöä.

Eipä noilta laduilta voisi siis enempää toivoa, paitsi ehkä niitä korkeuseroja. Mutta niitäpä ei ihmisen kannata rakentaa, joten taitaa Lapin hiihtokeskuksille löytyä tästä henkilöstä lähes vuosittainen vieras.

Lippuvihko ja muoviläpyskä

Huomasinpas tuossa, että minulla on vielä jäljellä kymmenkunta opiskelijalippua kaupungin kuntosaleille vihkossa, jonka taisin ostaa viime vuoden loppupuolella. Olisi siis ehkä jo vähitellen aika alkaa kulkea salilla vähän urheilemassa…

Mutta aloin vähän ihmetellä, että miksi minulla on ne liput vihkona? Onhan minulla myös tuommoinen muovinen läpyskä, jota myös OuluCardiksi taidetaan kutsua.

Tarina taitaa mennä suunnilleen niin, että joskus salille mennessä huomasin lippujeni loppuneen. Olisin niin kovin mielelläni ostanut sarjalipun kortilleni, jottei minun tarvitsisi sitä vihkoa kantaa mukanani, mutta sen toiminnallisuuden saaminen korttiin olisi vaatinut retken Neuvokkaaseen. Lipun olisin siis saanut paikan päällä, toiminnallisuutta en.

Mietinpä vaan, että miksi näin? Kyllähän siihen saa kirjastokorttiominaisuuden kirjastossa, joten miksi siihen ei voi saada urheilulippuominaisuutta urheilupaikoissa? Vai onnistuuko tuo jo nykyisin? Olisiko tässä jonkinlainen kehityksen paikka? Kyselenkö liikaa?