Hietasaari ja Hilttoni

Pitkän hiljaisuuden jälkeen on taas aika avata sanainen arkkuni. Lopputyö alkaa olla aivan viimeisiä viilauksia vaille valmis, joten jospa tätä blogia ehtisi vähän useammin taas päivitellä. (Tätä asiaahan olen ehtinyt toivoa jo aika monesti aiemminkin…)

Olin tosiaan viime tiistaina teknisen lautakunnan kokouksessa, kun varsinainen jäsen Otto ei päässyt paikalle. Kokouksessa käsiteltiin kahta keskustelua herättänyttä asiaa (sekä tietysti montaa muutakin, mutta niistä en sen kummemmin aio kirjoitella), eli Hietasaaren kehittämistä ja tornihotellin rakentamista torin kupeeseen. Mielenkiintoisia asioita, joista uutisoitiinkin paljon.

Tässä vaiheessa on pakko ihmetellä, palkkaako paikallinen lehti ihan tahallaan ammatti- tai lukutaidottomia ihmisiä toimittajikseen: tässä jutussa sanotaan, että huvipuisto sai paikan; todellisuudessa Hietasaarta aletaan nyt tarkastella, voisiko sinne sijoittaa huvipuiston. Pääkirjoittajallakin on mennyt puurot ja kuravellit sekaisin, sillä kyllähän torinrantaa on tarkoitus kehittää ja Vänmanninsaaren tontistakin on tarkoitus järjestää kilpailu.

Huvipuisto Hietasaareen on mielenkiintoinen ajatus, jota minäkin joskus toissa vuonna ehdotin. Se toisi varmasti eloa ja matkailijoita tähän kaupunkiin, mutta mikä sen hinta on? Ottokin tätä miettii blogimerkinnässään – suosittu matkailunähtävyys vs. Hietasaaren luonto ja potentiaalisesti tuhansien autojen liikenne ja pysäköinti. Itse näen asiassa valtaisan potentiaalin, joten suunnitelma olisi syytä tehdä hyvin, myös ylläolevia asioita painottaen. Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy.

Vastoin lehdistön mielipidettä, Hiltonin hotellia ei siis oikeastaan torpattu. Tonttia ei vain yksinkertaisesti annettu ensiksi sitä pyytäneelle, vaan asiasta järjestetään aivan normaali tarjouskilpailu. Jos Skanska ja Hilton ovat tosissaan tässä asiassa, uskon heidän osallistuvan kilpailuun ehdotuksellaan – jos se on tarjotuista paras, hotelli rakennettakoon. Kyllä se ilmettä ja niitä kauan kaivattuja korkeita taloja tähän kaupunkiin tuo.

Torinrantaa on tarkoitus kehittää muutenkin: gästhaus, talvitori ja aittojen järjestelyä eteläpäähän, kauppatorin ja suunnitellun tapahtumatorin (Radissonin ja kauppatorin parkkipaikat käytännössä) väliin “elämyskeskus”, sekä tapahtumatorin alle tehtävä kansiparkki. Suunnitelmat ovat suuret, jospa niistä myös tulisi jotain, jotta keskustaan saadaan lisää elämää. Harmi, että olen juuri muuttanut pois torin laidalta…

Olisi kiva kuulla mielipiteitä siitä, mikä tuo “elämyskeskus” voisi olla. Kertokaahan, jos teillä jokin idea on.

Pyöräkaistoista taas

Olishan se kiva juttu, saada niitä pyöräkaistoja nimittäin. Ehkä jopa muuallekin kuin Rotuaarille, kuten tuossa linkittämässäni vanhassa postauksessani. Nyt tästä asiasta on taas käyty keskustelua paikallisen lehden palstoilla – sinne siis lukemaan lisää mielenkiintoisia kommentteja kaupungin edustajilta. Tämänpäiväisen paperilehden mielipidepalstalla oli myös hyvä kirjoitus aiheesta; jos lehti tulee kotiin, kannattaa vilkaista.

Niin, miksikäs ne pyöräilykaistat eivät Oulussa toimi, kun ne muualla toimivat? No, ehkä siksi, että niitä on tosiaan se kaksi kappaletta, yhteensä lähes 300 metriä. Ja siksi, että niitä ei ole merkitty mitenkään selkeästi: kesken kaiken kaistalle tunkeva kävelijä ei kyllä varmasti huomaa liikennemerkkiä, mutta kaistamaalauksen hän huomaisi. Ja siksi, että niitä on niin vähän.

Mitä pitäisi siis tehdä? Minusta tähän kaupunkiin (keskustaan siis lähinnä) pitäisi saada ihan selkeästi merkittyjä pyöräkaistoja, joiden kautta pääsisi helposti ja nopeasti läpi kaupungin. Näitä kaistoja ei pitäisi ottaa jo valmiiksi kapeilta kävelyteiltä, vaan ihan puhtaasti autoteiltä. Moni keskustan katu on niin leveä, että molemmille reunoille mahtuisi hyvinkin noin metrin levyinen kaista. Lisäksi, ehkä kolmatta kertaa tässä viestissä asiasta mainiten, näiden kaistojen olisi syytä olla todella hyvin merkittyjä – mielellään liikennemerkin lisäksi ne voisi erottaa autokaistoista ja kävelyteiltä ihan kivireunoilla, eri värillä ja selkeillä kaistamerkinnöillä.

Näillä eväin saadaan keskustassa pyörät pois jalkakäytäviltä, sekä pyöräilijöille iloinen ilme!

Oululaiset autoilijat

Tulipa tuossa viikonloppuna taas pitkästä aikaa ajettua autolla. Siinä samalla – kohtuullisen kokematon ja rauhallinen autoilija kun itse koen olevani – huomioitua muiden tienkäyttäjien piirteitä autoilijan näkökulmasta. Ainakin tällaisia autoilijoita Oulusta löytyy:

Kiirehtijä. Tälla autoilijalla on aina kiire – yleensä seuraaviin valoihin seisomaan. Näitä kuskeja on ikä- ja sukupuolirajat ylittäen, mutta ehkä yleisin on kuitenkin keski-ikäinen mies jossakin vähän fiinimmässä autossa. Nämä tyypit ärsyyntyvät, kun minunlaiseni mahdollisimman rauhallinen, ennakoiva ja ennakoitava tulee eteen, ja ohittavat vaarallisesti kaupunkialueella.

Itse rauhallisuus. Edellisen vastakohta, joka yrittää aina käyttäytyä siivosti liikenteessä. Itse koen olevani tällainen autoilija, vaikka joskus kyllä yllämainitut kiirehtijät vähän hermostuttavatkin. Mutta eivät ne hermostuta läheskään niin paljon kuin yllättävästi liikkuvat törttöilijät.

Törttöilijä. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset ovat yleensä uusia oululaisia tai kaupungissa vierailevia, joille Oulun liikennekulttuuri ei ole vielä tullut tutuksi. Siksipä törttöilijöiltä näkee monesti vääriä ryhmittymisiä, kaistanvaihtoja kesken risteyksen ja niin edelleen. Suuri syy tälle on toki Oulun liikennejärjestelyt, jotka paikka paikoin ovat hyvinkin erikoiset.

“Minä itte”. Tähän ryhmään kuuluvat ne, joita liikennesäännöt eivät koske; ne ovat lähinnä suosituksia. Ajellaan yksisuuntaista väärään suuntaan (koska näin pääsen itse helpommalla!), joukkoliikennekadun läpi (koska tässä on vähemmän liikennettä, niin minä menen tästä!) ja ajetaan äänekkäästi keskellä yötä kaduilla, joilla ei saa öisin ajaa (koska se on kivaa!).

Hiirulaiset. Nämä henkilöt luopuvat oikeuksistaan aina, kun joku risteävää katua ajava on edes näköpiirissä. Kai ne muut tienkäyttäjät ovat olleet hiirulaisille ilkeitä aiemmin, kun he eivät monesti uskalla ajaa kuten muutkin.

Punahaukat. Nämä teidemme sankarit olen kokenut jalankulkijana vaarallisimmiksi, sillä koskaan ei voi tietää onko punaisiksi muuttuvia valoja lähestyvä autoilija punahaukka vai ei. Jos on, niin siinäpä sitten maataan sairaalassa muutama viikko, ja autoilija saa sakot kun sanoo vaan, että “oli liukasta, en mitenkään ehtinyt jarruttaa ennen kuin valo vaihtui punaiseksi”. Kyllä, kaasun painaminen siinä tilanteessa on kyllä tosi fiksu veto.

Läskiautoilijat. Nämä autoilijat hyppäävät isoihin läskiautoihinsa ja ajavat 500 metrin matkan kauppaan. He ajavat mieluummin moottoritietä 20 kilometriä pidempään sen takia, että saisivat nousta laivoistaan aivan kaupan oven vieressä. He käyvät autoillaan urheilemassa läheisellä hallilla. Liikenteessä he ovat kyllä yleensä iahn sivistyneitä, mutta entä muuten?

Voisinpa vaikka veikata, että näitä autoilijatyyppejä tästä kaupungista löytyy enemmänkin, mutta nämä tulivat nyt vain mieleen. Mihin tyyppiin sinä kuulut kun autoilet, vaiko johonkin muuhun?