Hietasaari ja Hilttoni

Pitkän hiljaisuuden jälkeen on taas aika avata sanainen arkkuni. Lopputyö alkaa olla aivan viimeisiä viilauksia vaille valmis, joten jospa tätä blogia ehtisi vähän useammin taas päivitellä. (Tätä asiaahan olen ehtinyt toivoa jo aika monesti aiemminkin…)

Olin tosiaan viime tiistaina teknisen lautakunnan kokouksessa, kun varsinainen jäsen Otto ei päässyt paikalle. Kokouksessa käsiteltiin kahta keskustelua herättänyttä asiaa (sekä tietysti montaa muutakin, mutta niistä en sen kummemmin aio kirjoitella), eli Hietasaaren kehittämistä ja tornihotellin rakentamista torin kupeeseen. Mielenkiintoisia asioita, joista uutisoitiinkin paljon.

Tässä vaiheessa on pakko ihmetellä, palkkaako paikallinen lehti ihan tahallaan ammatti- tai lukutaidottomia ihmisiä toimittajikseen: tässä jutussa sanotaan, että huvipuisto sai paikan; todellisuudessa Hietasaarta aletaan nyt tarkastella, voisiko sinne sijoittaa huvipuiston. Pääkirjoittajallakin on mennyt puurot ja kuravellit sekaisin, sillä kyllähän torinrantaa on tarkoitus kehittää ja Vänmanninsaaren tontistakin on tarkoitus järjestää kilpailu.

Huvipuisto Hietasaareen on mielenkiintoinen ajatus, jota minäkin joskus toissa vuonna ehdotin. Se toisi varmasti eloa ja matkailijoita tähän kaupunkiin, mutta mikä sen hinta on? Ottokin tätä miettii blogimerkinnässään – suosittu matkailunähtävyys vs. Hietasaaren luonto ja potentiaalisesti tuhansien autojen liikenne ja pysäköinti. Itse näen asiassa valtaisan potentiaalin, joten suunnitelma olisi syytä tehdä hyvin, myös ylläolevia asioita painottaen. Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy.

Vastoin lehdistön mielipidettä, Hiltonin hotellia ei siis oikeastaan torpattu. Tonttia ei vain yksinkertaisesti annettu ensiksi sitä pyytäneelle, vaan asiasta järjestetään aivan normaali tarjouskilpailu. Jos Skanska ja Hilton ovat tosissaan tässä asiassa, uskon heidän osallistuvan kilpailuun ehdotuksellaan – jos se on tarjotuista paras, hotelli rakennettakoon. Kyllä se ilmettä ja niitä kauan kaivattuja korkeita taloja tähän kaupunkiin tuo.

Torinrantaa on tarkoitus kehittää muutenkin: gästhaus, talvitori ja aittojen järjestelyä eteläpäähän, kauppatorin ja suunnitellun tapahtumatorin (Radissonin ja kauppatorin parkkipaikat käytännössä) väliin “elämyskeskus”, sekä tapahtumatorin alle tehtävä kansiparkki. Suunnitelmat ovat suuret, jospa niistä myös tulisi jotain, jotta keskustaan saadaan lisää elämää. Harmi, että olen juuri muuttanut pois torin laidalta…

Olisi kiva kuulla mielipiteitä siitä, mikä tuo “elämyskeskus” voisi olla. Kertokaahan, jos teillä jokin idea on.

Pyörän nastat ja muita lastuja

Luinpas eilen viikonlopun Ilta-Sanomat. Lehden viikonloppuliitteessä (jonka jutuista ei harmittavasti ole verkkoversioita tarjolla) oli hauska juttu oululaisista talvipyöräilijöistä. Jutussa mietittiin sitä, miksi tässä kaupungissa talvipyöräily on suosittua, ja tultiin siihen lopputulokseen että Oulussa on hyvä pyörätieverkosto, jota hoidetaan hyvin.

Talvipyöräily on oikeastaan ihan mukavaa – nyt kun minullakin on nastat alla. Liukkaus ei enää haittaa ollenkaan, ja sää on lähinnä pukeutumiskysymys. Olisi pitänyt tämäkin harrastus aloittaa jo aiemmin. Tosin kolmenkympin pakkasessa menin bussilla, mutta se sallittakoon aina silloin tällöin.

—-

Eilen kävin myös ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen hiihtämässä vapaan tyylillä. Kahdeksan-yhdeksän kilometriä myöhemmin totesin homman olevan ihan mukavaa, mutta aika raskasta. Perinteistä jaksaa kyllä hiihtää koko tuon matkan pahemmin pysähtelemättä, vapaalla kulkien piti pitää tauko parin kilometrin välein.

Liikkeellä oli paljon muitakin hiihtäjiä, mikä on hieno juttu. Vapaan kaista oli liukas ja hyvin ajettu, mutta Haapalehto-Talvikangas -välillä vain toinen perinteisen latu oli hiihtokelpoinen. Jospa vielä tulisi lunta, jotta molemmat perinteiset ladut saataisiin kuntoon.

—-

Tämän aamun lehdessä oli puolestaan juttu Oulun kauppatorista. Tiedossa oli jo syksyllä, että torin kupeelle ollaan hotellia pykäämässä. Minusta hanke vaikuttaa ihan järkevältä, ja mielestäni se tuo nyt vähän syrjemmässä olevia aittoja lähemmäksi. Jotkut ovat kommentoineet että uusi hotelli vie merinäköalan – mutta keneltä se sen vie? Onhan se toki massiivinen rakennus, mutta heti tien toisella puolella on vastaavia massiivisia rakennuksia, joten uusi rakennus sopii alueelle. Ja ympärillä olevilla kaksikerroksisilla rakennuksilla ei nytkään ole merinäköalaa, joten onko tämä taas sitä perioululaista kateutta?

Ympäristöystävällisiä tornitaloja

Pahoitteluni taas epäaktiivisesta kirjoittelustani. Olen kutakuinkin yrittänyt ohjata kirjalliset tuotokseni kohti diplomityötäni – eiköhän se tässä kuukauden-parin sisään ole kansissa (toivottavasti). Mutta pikaisesti siis aiheeseen: tornitaloihin.

Kaikkihan varmasti tietävät, että tässä kaupungissa ei oikeita tornitaloja ole. Jopa kansanedustaja Ukkola sellaista esitti tuonne kaupunginkirjaston viereen rakennettavaksi saaren alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Eipä se sinne taitaisi mahtua, mutta minusta niitä tornitaloja olisi tännekin järkevää saada. (Tässä vaiheessa minulle tuli outo déjà vu -olo, että olisin kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Ja niinhän ne kaksi kirjoitusta löytyvätkin: “Altus” ja  “Miksi matalaa?“)

Tuodaanpa esille siis muistaakseni eilisessä ja tämänpäiväisessä Hesarissa olleet jutut (linkki ja toinen) siitä, kuinka Helsingin Pasilaan aiotaan rakentaa jopa 40-kerroksisia tornitaloja. Peruste? Ympäristöystävällisyys. Tornitaloissa kun olisi niin kauppoja, muunlaisia työpaikkoja kuin asuntojakin. Ja varmasti myös kaikenlaista muutakin tekemistä, joka tarkoittaisi suunnilleen sitä, että asukkaiden (jos he sattuvat työskentelemään alueella) ei juuri tarvitsisi Pasilasta poistua. Vähemmän autoja, vähemmän muutakin liikennettä – ympäristö pelastuu.

Miksipä ei siis tännekin? Nyt kun uusia asuinalueita kaavoitetaan, pari-kolme 40-kerroksista tornia sinne matalampien talojen keskelle voisi tehdä terää. Joukkoliikennekin toimisi alueella varmasti paremmin, kun yhden pysäkin ympärillä asuisi pari tuhatta ihmistä. Ja olisivathan ne tornitalot komeita – jos niitä ei siis keskustaan haluta “kaupunkikuvan pilaamisen” nimissä, niin edes tuonne vähän kauemmaksi.

Toiveuniahan nämä…

Änkyrät oululaiset

Johan tuo oli aikakin, että oululaiset keksivät uuden asian, jolle sanoa ei. Pallolle siis. Kuten tavallista, asian puolesta on tehty addressikin.

Joo ei, minä en oikein aina ymmärrä. Kun joku keksii jonkun uuden idean, ensimmäisenä oululaisten toimesta se lytätään. Sanotaan yksinkertaisesti ei, vaikka asiassa olisi vinha perä. Jos jokin on, niin annetaan sen vain olla eikä muuteta mitään, sanoo oululainen. Sama tässä tapauksessa.

Minusta ainakin olisi kiva, että Rotuaarin aukio olisi tosiaankin aukio, jossa voisi tehdä aukioille tavallisia asioita. Niin kuin vaikka pitää markkinoita. Tai ihan mitä vaan, jota nyt ei voi tehdä koska pallo on siinä. Pallon voisi ihan hyvin siirtää johonkin toiseen paikkaan – alunperinhän sitä ajateltiin Kirkkokadun ja Kauppurienkadun risteykseen. Ehkä ei ihan siihen, mutta tulevaisuudessa Kauppuri- ja Galleria-kortteleiden uudistuessa pallon uusi paikka voisi olla Isokadun ja Kauppurienkadun risteyksessä. Tai sitten Kirkkokadulla lähellä Saaristonkadun risteystä. Nämä paikat olisivat suorastaan yhtä hyviä sijoituspaikkoja pallolle kuin nykyinenkin – parempia siinä mielessä, että pallon sijoittuessa jompaan kumpaa noista ne antaisivat kaupungin itsestään selvälle keskusaukiolle mahdollisuuksia ja potentiaalia.

Palloa ei minusta ole siis mikään pakko hävittää, mutta Rotuaarin kehittämisen kannalta se ei ole nyt hyvällä paikalla. Korjataan asia, ei aina sanota ei!

Tiivistelmä

Tänään olin taas Rotuaarilla jakamassa vaalimainoksiani ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Muutamat tulivat kysyneeksi minulta joukkoliikenteen kehittämisestä, josta kannattaa lukea noita vähän aiempia merkintöjä. Yhtä asiaa en niissä kuitenkaan ole käsitellyt, ja se on Oulun kaupunkirakenteen tiivistäminen.

Käytännössähän se tarkoittaa siis sitä, että asuntoja rakennetaan tiiviimmin, eli joko korkeampia taloja, tai sitten pihasta nipistäen. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällaista rakentamista pitäisi Oulussa suosia selvästi nykyistä enemmän: noita pientaloalueita kun kaavoitetaan, pitäisi niiden keskelle saada mielellään esimerkiksi Puulinnanmaan tyyppistä pienkerrostalorakentamista, tai ihan tavallisia kerrostaloja. Minusta ei ole mikään pakko tyypittää joitakin alueita pelkästään kerrostaloalueiksi, joitakin pientaloalueiksi; mielellään uudet alueet olisivat näiden sekoituksia.

Kun uusien alueiden asukastiheys on suurempi kuin vanhoilla alueilla, on alueilla myös enemmän joukkoliikenteen käyttäjiä per neliökilometri. Eli tällöin joukkoliikennekin tehostuu, kun ei ole pakko bussilla mennä joka pikkutietä pitkin, vaan voidaan kerätä ja tiputtaa matkustajat alueiden keskuskaduille, johon kaikilla asukkailla on lyhyt matka. Tämä voisi myös mahdollistaa raideliikenteen tehokkaamman käytön, kun alueilta ihmiset voisivat helposti hypätä junaan ja liikahtaa nopeasti keskustaan tai minne haluavatkin.

Oma lukunsa kaupunkirakenteen tiivistämisessä on luonnollisesti keskusta, josta voisin kokonaisen merkinnän kirjoittaa erikseenkin. Mainitsenpa kuitenkin tässä lyhyesti, että keskustan rakennuskantaa pitäisi minusta selvästi tiivistää: rakentaa myös sisäpihat täyteen, nostaa keskimääräinen kerrosmäärä ainakin viiteen, jne. Näin keskustaan saataisiin enemmän asukkaita, jotka tekisivät koko keskustasta elävämmän paikan – puhumattakaan siitä, että samalla joukkoliikenteen käyttäjiä tulisi selkeästi lisää.

Tämä kaikki on toki kunnallispolitiikassa hidasta, sillä muutokset kaavoituksessa näkyvät yleensä vasta vuosien päästä. Siksipä muutos pitäisi aloitta jo mahdollisimman pian, jotta saadaan tästä kaupungista taas vähän parempi paikka olla ja elää!

Tilaa tehdä ja toimia

Napataanpa tässä vaiheessa sivu Kertun kirjasta: vapaa ja avoin tila. Mitäkö se tarkoittaa? Miksi sitä halutaan? Ja mitä mieltä minä siitä olen?

Vapaa ja avoin kaupunkitila on juuri sitä tilaa tuolla kaupungilla, jossa saa vapaasti oleilla. Se ei ole kauppakeskuksia, se ei ole päivin-öin valvottuja saaria Oulun keskustan tuntumassa, se ei ole mikään semmoinen paikka, johon tarvii maksaa sisäänpääsystä. Sen sijaan se on sitä tilaa, jossa saa oleskella rauhassa ilman pelkoa, että vartijat tai poliisi tulisi sieltä häätämään pois. Se on sitä tilaa, jossa voi vaikkapa järjestää improvisoidun näytelmän kavereiden kanssa, tai jossa vaan saa hengailla ilman mitään erikoisempaa tarkoitusta. Eli paikkoja, joissa asiaton oleskelu on sallittu.

Sitä on tämän kaupungin keskustassa valitettavan vähän.

Minua harmittaa se, että Rotuaarin ja torin käyttöön tarvitaan aina lupa. Tuntuu, että ydinkeskustassa ei saa järjestää mitään juttuja ilman, että siitä pitäisi maksaa kaupungin valtuuttamalle yhdistykselle. Joskus vanhoina hyvinä aikoina kadun käytöstä piti ilmoittaa poliisilaitokselle, mutta se oli lyhyt ja yksinkertainen operaatio. Nykyisin – ei enää niin helppoa. Jos tapahtuma ei tuo suoranaista rahallista hyötyä keskustan kauppiaille, niin sepä on enemmän tai vähemmän epätoivottu tapahtuma. Tämä sortaa erityisesti sellaisia tahoja, jotka haluaisivat tarjota hyvää ja erilaista kaupunkikulttuuria vähän laajemmalle yleisölle.

Nykyinen tilanne on kestämätön, ja sille pitää tehdä jotain. Loogisin ratkaisu minusta olisi ottaa keskustan katujen hallinta pois yhdistykseltä, ja siirtää se takaisin kaupungin haltuun. Sen jälkeen pitäisi vain varmistaa, että kaupunki sallii katujen käytön myös muille kuin rahastaville tapahtumille.

Puuttuu tästä kaupungista jotain muutakin, nimittäin jonkin sortin kulttuuritalo. En siis tarkoita laitoskulttuuritaloa, niitähän meillä on jo. (Ja sivuhuomautuksena voin sanoa, että pidän kyllä paikallisesta laitoskulttuuristakin.) Tarkoitan sellaista paikkaa – arvasitkin varmasti jo – jossa pienin resurssein toimiva kulttuuritaho voisi tapahtumiaan järjestää sekä aloitteleva taiteilija voisi harrastaa taidettaan, ja joka olisi erityisesti helposti ja nopeasti käytettävissä moneen erilaiseen kulttuuritoimintaan. Tasapuolisuuden nimissä se voisi kyllä olla käytettävissä lähinnä ei-kaupalliseen kulttuuritoimintaan.

Monia paikkoja tälle hallille on ehdotettu, mutta minusta ehkä paras ehdotus tähän mennessä on Lasaretinväylän kiinteistöjen kunnostaminen ja antaminen kulttuurin käyttöön. Mitä sinä ajattelet asiasta?

Mies ja meri

Asun siinä mielessä hyvällä paikalla Oulun keskustassa, että ikkunastani on mahdollista nähdä vettä. Ei, en nyt onneksi tarkoita Laaniskaa, vaan ihan tuota merentynkää, jonka päälle on rakennettu kaksi betonista monumenttia. Joista toinen muuten erään kauempaa tulleen herrasmiehen mukaan näyttää ydinvoimalalta, joka on sijoitettu keskelle kaupunkia. Kotini on siis torin laidalla.

Oulu on joskus toistasataa vuotta sitten ollut merikaupunki. Tänä päivänä se ei valitettavasti näy. Oulu ei myöskään ole jokikaupunki, vaikka Oulujoki kaupungin läpi virtaakin. Tällä kaupungilla ei tunnu olevan identiteettiä oikein minkään veden kanssa – jos nyt ei lasketa Kaupunginojaa. Sitä sentään kunnostetaan ja siihen panostetaan, jotta edes jossakin vesi hiukan solisisi ja sorsat voisivat levähtää.

Vaan ihmekös tuo. Torin laitamilla isommat laivat eivät mahdu kulkemaan, siinä on niin matalaa. Merikaupungin maine menee siinä samassa, sillä kai nyt pieniä paatteja isommillakin vehkeillä pitäisi keskustaan saakka päästä. Jokikin on suljettu isohkolla voimalaitoksella, joten hankala sinnekään niitä laivoja on ohjata, jos ne vaikka pääsisivät suistoalueen matalikoista ohi. Vettä on kaupungissa yllin kyllin, mutta sitä ei ole osattu tuoda esille.

Vaikka ikkunasta vettä näkee, niin ei siellä ole mitään nähtävää.

Olin hiukan harmistunut, että Oulun kaupunki päätti olla osallistumatta Tall Ships’ Race -tapahtumaan. Ymmärrän kyllä tässä tapauksessa syyn ihan hyvin; olisihan se maksanut vähän liikaa. Mutta sillä oltaisiin sentään saatu Toppilan suunnalle satama, jossa voisivat edes ne hiukan isommatkin laivat levähtää, ja kaupunkilaiset niitä ihailla. Ehkä sillä oltaisiin saatu sitä vanhaa tervakaupunkia edes pieni palanen takaisin.

Mutta mitä pitäisi tehdä, jotta meri näkyisi, tuntuisi ja kuuluisi? Miten olisi, jos tavalla tai toisella muutettaisiin tuota ydinvoimalan merenpuoleista reunaa niin, että siitä voisi astua laivaan? Ja tuotaisiin siihen laivoja, joilla voisi risteillä ja katsella Oulua mereltäpäin. Tai tuotaisiin siihen ravintolalaivoja – johan siitä on aikaa, kun Neptunus tuosta rannasta hävisi. Nekin olisivat askel eteenpäin nykyiseen tilanteeseen nähden, jossa laivat yksinkertaisesti puuttuvat torilta. Kuka niitä nyt isoihin teollisuussatamiin lähtisi katselemaan?

Joskus vielä haluaisin astua torilta tervantuoksuiseen laivaan, ja tuntea hetken olevani merillä. Toivottavasti tämä tapahtuu Oulussa.

Miksi matalaa?

Tänään huomasin taas Kalevasta (25.9.2008, sivu 8, “Oululla kyläpahasen identiteetti”), kuinka yliopiston entinen vararehtori ja arkkitehtuurin osaston johtaja Jouni Koiso-Kanttilakin liittyy tähän joukkoon, jonka mielestä keskustaan ei vaan saa tehdä korkeita taloja. Tähän joukkoon tuntuvat kuuluneen oikeastaan kaikki oululaiset arkkitehdit, mukaan luettuna nykyinen arkkitehtuurin osaston johtaja ja kaupunginarkkitehti.

Kaikilla saa olla toki oma mielipide, mutta minä haluaisin kuulla vähän perusteluja: miksi Oulun keskustan pitää olla tasakorkea ja matala, ja mikään rakennus ei saa erottua? Mistä tämä tällainen ajattelu kumpuaa?

Tästä on varmaan joskus näiltä kieltämättä tässä asiassa vaikutusvaltaisilta henkilöiltä kysyttykin, mutta minä en ole vastausta kuullut tai se on vain yksinkertaisesti mennyt ohi. Osaisiko joku siis vastata minulle?

Altus!

Kommentoinpas taas hiukan paikallisen sanomalehden uutista, jossa haluttiin korkeampia rakennuksia kaupunkiin. Kommentoisin toki mielelläni myös muita artikkeleita ja kirjoituksia kuin lehdistä löytyviä, mutta ei niitä syystä tai toisesta kovin paljoa näytä olevan. Blogilistasta yritin etsiä Oulua koskevia blogeja, mutta niillä vähänkin relevantimman kuuloisilla ei ole ollut viime aikoina juuri päivityksiä. Jos jollakulla olisi nakata pointtereita Oulua käsitteleviin blogeihin, ottaisin niitä mielelläni vastaan.

Mutta palataanpa aiheeseen. Kaupunkiin, tai nimenomaan keskustaan, haluttaisiin saada korkeampia rakennuksia. Tämä tapahtuisi ilmeisesti uutta rakentamalla tai vanhoja korottamalla. Hieno idea, jälleen kerran! Mutta taas hieman yllättäen asiantuntijat ovat ideaa vastaan. Yliopiston ja kaupungin asiaa kommentoineet henkilöt ovat sitä mieltä, että niitä korkeita rakennuksia voisi sijoittaa vaikka Länsi-Toppilaan, ei keskustaan. Saa niitä sinnekin sijoittaa, mutta minusta kaupungin pitäisi näyttää kaupungilta, jolloin korkeita rakennuksia pitäisi saada myös keskustan alueelle. Lisäksi uudet asukkaat varmasti toisivat lisäelämää keskustan nykyisin (toisinaan) niin tyhjille kaduille, mikä on aina hyvä asia.

Artikkelissa ilmi tuotu idea yhden tai useamman korkean rakennuksen tekemisestä Raksilan puolelle rautatietä kuulostaa ainakin minun korvaani hyvältä. Tila oikeustalon ja eteläisen alikulun välillä onkin nykyisin vähän turhan pienellä käytöllä. Jos homma tehtäisiin oikein, niin bussiasema, Matkahuolto ja bussilaiturit voisivat ihan hyvin vallata rakennusten alakerrat, ja seuraavat 14 kerrosta ylöspäin olisivat sitten asuntoina. Plussana saataisiin maamerkki niille, jotka nykyisin valittavat junalla tullessaan tulevansa johonkin pieneen tuppukylään.

Vähän minun pitää kyllä ihmetellä sitä, että sekä kaupunginarkkitehti että yliopiston arkkitehtuurin osaston johtaja ovat niin kovasti Oulun keskustan talojen korottamista vastaan. Mistä moinen? Jo nykyiset rakennukset varjostavat katuja, eivät ne lisäkerrokset ainakaan varjoisuutta lisää. Korkeammat talot uusine asukkaineen myös elävöittäisivät keskustaa, ja korotetuista taloista olisi hyvä tehdä myös hienoja, kauas näkyviä arkkitehtuurisia luomuksia. Väestön tiheyskin keskustassa kasvaisi, tehden joukoliikenteestä kannattavampaa. Mikä siis on syynä matalan ja tasakorkuisen keskustan ihannoinnissa?

Otsikko on muuten latinaa ja tarkoittaa suomeksi “korkeammalle”. Tässä voin toki olla väärässä, lukion latinan kurssista on kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaa…