Ensimmäiseksi tuli vastaan tieto, että Rotuaarin pallo pysyy Rotuaarilla. Harmi vaan, että sen pitää vielä pysyä siinä aukiolla, koska mielestäni parempiakin paikkoja sille voisi olla. Onneksi se nyt sentään siirretään reilut 10 metriä etelään, niin ei ole haitoilla kun yrittää Piknikillä bändejä katsella. :)

Kuusisaareen on nyt siis tulossa tapahtumapuisto. Kalevan jutusta ei oikein selviä, mitä (jos mitään) on mietitty aiemmin esittämieni huolenaiheiden lievittämiseksi. Vaikka tapahtumapuisto keskustan läheisyydessä on kahden peukun arvoinen asia, en halua että Kuusisaaresta muodostuu paikka, jonne tavan tallaajalla ei ole enää koskaan mitään asiaa muuten kuin lipun lunastamalla.

Kolmantena asiana ihmettelin, kuinka kaupunginhallitus käveli teknisen lautakunnan (ja samalla aiemmin luotujen periaatteiden) yli tekemällä Hiltonille varauksen Vänmanninsaareen. Ei siinä mitään, korkeampien talojen saaminen keskusta-alueelle on aina kannatettavaa (minusta tuo tuleva hotelli ei pilaa näköaloja oikeastaan ollenkaan), mutta tarjouskilpailu olisi ollut kyllä paljon järkevämpi tapa tarjota tonttia. No, jospa se muukin torialue siitä kehittyisi parempaan suuntaan.

Edit klo 11.55: Mielipidepalstalla oli muuten perussuomalaisten valtuustoryhmän kirjoitus Hiltonista, jossa vaadittiin, että hotellin pitää toimia myös yleisötilana, ts. että yläkertaan tehdään näköalaravintola ja hotelliin muuten korkeatasoisia konferenssitiloja. Näiden vaatimusten kanssa on helppo olla samaa mieltä!

Kaipa sitä seuraavaksi pitäisi sanomalehden juttujen lisäksi lukea koko keskustan kehityssuunnitelma, ja ehkä jopa kommentoida sitä. Nyt tiedän vain palasia sieltä täältä.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Hietasaari ja Hilttoni
2. Vuotta 2009 ajatellen
3. Pyörän nastat ja muita lastuja

Kai sitä itsekin pitäisi.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Rotuvaarin pyöräkaista
2. Takaisin ruotuun
3. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…

Mutta mitä tästä vuodesta jäikään käteen? Keskimäärin koko maa, iloinen pikku kaupunkimme mukaanluettuna, sai turpiinsa. Ja tullee saamaan turpiinsa vielä ensi vuonnakin. Mikään ei ole helppoa, kun resursseista on pula.

Tämä vuosi on tullut jännättyä sitä, että jatkuvatko hommat yliopistolla – ensi vuonna ne vielä ainakin jatkuvat. En tiedä olenko asiasta tyytyväinen vaiko kenties tyytymätön. On mielenkiintoista nähdä läheltä, kuinka Oulun yliopistoa aletaan pian johtaa kuin yritystä. Siinä ollaan tosin myöhässä, sillä sitä lafkaa olisi ehkä pitänyt jo pitemmän aikaa johtaa kuin yritystä. En nyt tällä tarkoita sitä, mitä yritykset ovat tänä vuonna tehneet, eli irtisanomisia ja ulkoistamisia, vaan sitä että yliopistoon pitäisi saada kunnollinen johtamisen kulttuuri, jotta siellä voidaan tehdä haluttua tulosta. Ensi vuonna ei enää kärsi minkään yksikön mennä yli budjetista toivoen, että kyllä valtio maksaa. Niin ei vain käy. Resurssit on karsittu jo minimiin, jos joku yksikkö menee miinukselle kärsii henkilökunta lomautuksista ja irtisanomisista.

Henkilökohtaisesti lupasin vuoden alussa, että yritän luopua ylimääräisistä luottamustoimistani. No, eihän siinä niinkään käynyt – toivottavasti ensi vuoden uudet luottamustoimet olisivat kivoja eivätkä liian stressaavia.

Mutta pakkohan tässä on uskoa, että parempaa kohti ollaan menossa.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Edustajisto ja valtuusto
2. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…
3. Lomamatkalla opittua

Kaikkihan varmasti tietävät, että tässä kaupungissa ei oikeita tornitaloja ole. Jopa kansanedustaja Ukkola sellaista esitti tuonne kaupunginkirjaston viereen rakennettavaksi saaren alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Eipä se sinne taitaisi mahtua, mutta minusta niitä tornitaloja olisi tännekin järkevää saada. (Tässä vaiheessa minulle tuli outo déjà vu -olo, että olisin kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Ja niinhän ne kaksi kirjoitusta löytyvätkin: “Altus” ja  “Miksi matalaa?“)

Tuodaanpa esille siis muistaakseni eilisessä ja tämänpäiväisessä Hesarissa olleet jutut (linkki ja toinen) siitä, kuinka Helsingin Pasilaan aiotaan rakentaa jopa 40-kerroksisia tornitaloja. Peruste? Ympäristöystävällisyys. Tornitaloissa kun olisi niin kauppoja, muunlaisia työpaikkoja kuin asuntojakin. Ja varmasti myös kaikenlaista muutakin tekemistä, joka tarkoittaisi suunnilleen sitä, että asukkaiden (jos he sattuvat työskentelemään alueella) ei juuri tarvitsisi Pasilasta poistua. Vähemmän autoja, vähemmän muutakin liikennettä – ympäristö pelastuu.

Miksipä ei siis tännekin? Nyt kun uusia asuinalueita kaavoitetaan, pari-kolme 40-kerroksista tornia sinne matalampien talojen keskelle voisi tehdä terää. Joukkoliikennekin toimisi alueella varmasti paremmin, kun yhden pysäkin ympärillä asuisi pari tuhatta ihmistä. Ja olisivathan ne tornitalot komeita – jos niitä ei siis keskustaan haluta “kaupunkikuvan pilaamisen” nimissä, niin edes tuonne vähän kauemmaksi.

Toiveuniahan nämä…

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Pyöräkaistoista taas
3. Merestä ja maasta energiaa

Harmi, että Kempele ja Liminka jäivät vielä selvityksestä pois.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Hämmentävä ratauutinen
2. Linnanniemi
3. Kolmen uutisen aamu

Se, mihin Porin suunnalla kiinnitin huomiota oli se, kuinka hyvin kaupungista löytyi pyöräopasteita suuntaan jos toiseenkin. Karttaa ei tarvinnut käyttää juuri ollenkaan, tosin sen yhden kerran kun ajoimme risteyksestä väärään suuntaan kartan katsominen olisi varmasti auttanut. Ilokseni olen huomannut, kuinka Oulussakin pyöräopasteiden määrä on pikkuhiljaa lisääntynyt. Ei täälläkään hävetä tarvitse siinä asiassa, mutta mielestäni niitä voisi olla vieläkin useammassa paikassa neuvomassa oikeaan suuntaan. Oulussa pyöräopasteita pahoinpidellään myös usein, ja hyvin usein ne myös repsottavat vääriin suuntiin käänneltyinä ja väänneltyinä pitkään – tällekin asialle olisi ehkä syytä tehdä jotain. Pitäisi kai aina muistaa itsekin ilmoittaa, kun hajotettu pyöräopaste tulee vastaan.

Yyteristä jatkoimme seuraavana päivänä matkaa kohti Raumaa. Matka meni hyvin, tosin minulta katkesi pinna (pyörästä). Rauman suunnalla pyöräopasteita ei sitten ollut oikeastaan ollenkaan, ja leirintäaluetta etsiessämme nökötimme eräässäkin risteyksessä karttaa käännellen niin, että eräs paikkakuntalainen tuli tarjoamaan apua. Hän pyöräilikin kanssamme leirintäalueelle asti, mistä olimme tietysti hyvin kiitollisia. Ilmakin oli kauniimpaan päin, ja ehdimme tutustua Rauman vanhaan kaupunkiin vielä illalla jonkin verran. Kaiken kaikkiaan paikka oli elämys: vanhat talot, pienet kujat ja yleinen tunnelma olivat varsin viehättäviä.

Seuraavana aamuna yritimme löytää pyöräliikkeen, joka korjaisi repsottavan pinnani. Löysimme yhden, jonka henkilökunta oli lomalla, mutta meidät ohjattiin hieman epäselvästi toiseen liikkeeseen. Taas risteyksessä ihmetellessämme oikeaa suuntaa Elina kysyi tietä eräältä naiselta – joka oli kyseisen pyöräliikkeen entinen omistaja. Hän vei meidät perille, ja pinna saatiin korjattua nopeasti ja edullisesti. Rauma onkin varmasti ystävällisin kaupunki, jossa olen ollut. Siitäpä oululaisille oppia!

Rauman torilla törmäsimme myös allaolevan kuvan (jonka lisään tuohon kunhan pääsen taas tietokoneelle, kirjoitan tätä nettitabletilla) kaltaisia pyörätelineitä. Ne olivat hauskan näköisiä, käytännöllisiä ja varmasti kestäviä – lähes täydellisiä siis. Minkähänlaisia mahdollisuuksia Ouluunkin olisi vastaavia saada..?

(Edit kello 23.07: tässäpä tämä yllämainittu kuva.)

Raumalainen pyöräteline

Raumalta pyöräilimme Uuteenkaupunkiin, joka paljastui viehättäväksi pieneksi kaupungiksi. UK:n leirintäalue löytyi helposti ja oli ihan hyvätasoinen – parempi ehkä kuin Raumalla. Kaupungista löytyi kanavan varrelta kiva pubi-pizzeria-tyyppinen paikka, jossa kävimme syömässä. Nimeä en juuri nyt muista, mutta voin sen kyllä kaivella esille, jos jotakuta kiinnostaa. Tältä paikkakunnalta jäi lähinnä mieleen yllämainittu kanava, joka oli hyvin hoidettu ja siisti, ja joka toi merellisyyttä ihan kaupungin keskustaan.

Uudenkaupungin jälkeen kohteena oli Naantali. Päivän ensimmäinen puolikas meni sateella pyöräillessä. Onneksi matka kulki pitkälti pienehköjä ja rauhallisia maanteitä pitkin. Sateen laantuessa matka oli noin puolessa välissä, ja pian alkoikin rankka hiekkatieosuus. Sen päätteeksi olimme melkein perillä, ja kyltit ohjasivatkin meidät kätevästi Naantalin keskustaan. Kylpylähotelliinkin löysimme kun kysyin suuntaa paikallisilta, ja illalla nautiskelimme kylpylän kuohuista ja saunoista.

Jos Naantalista kannattaa jotain muistella, niin juhannustapahtumia ainakin. Pienessä kaupungissa oli valtavan paljon erilaista ohjelmaa koko viikonlopun ajan – tavallaan ihan luonnollista, sillä Naantali elää turismilla. Ohjelmaa oli kai jopa niin paljon, että Turussa oli täysin kuollutta, koska kaikki kaupunkiin jääneet turkulaisetkin olivat Naantalissa. Houkuttelevan ohjelman järjestäminen Ouluunkin voisi olla ihan kannattavaa – jonkinlaista torijuhannusta on toki ollut olemassa, mutta vaikkapa juhannuksen kunniaksi tehtäviä risteilyjä merelle en muista huomanneeni.

Koska edeltävä päivä oli ollut rankka, päätimme seuraavana päivänä polkea vain Turkuun asti. Aikomuksenamme oli mennä Ruissaloon telttaan, mutta soiton jälkeen päätimme jättää välistä: kaksi henkeä teltassa yhden yön ajan maksoi pöyristyttävät 50 euroa! Vaikka olikin juhannus, moinen on kiskontaa. Onneksi soittokierroksen päätteeksi löysimme keskustasta kohtuuhintaisen hostellin, ja illan vietimme kävellen Aurajoen rannalla ja tutustuen muutenkin Turkuun. Harmi, että linna oli suljettu, sielläkin olisi ollut kiva käydä.

Onko Oulussa hostellia? Jotain kesähotellin tyyppistä kai jossain päin on, mutta ympärivuotinen hostelli tai retkeilymaja keskustan tuntumassa olisi loistava lisä kaupunkimme majoitustarjontaan. Kaikki eivät halua tai voi maksaa hotellihuoneesta, ja talvisin Nallikarin leirintäalue on jopa vähän kaukana kaikesta, joten mielestäni hostellille olisi ihan perusteltu tarve.

Turusta suuntasimme junalla Hankoon, joka oli sekin ihan kiva pikkukaupunki. Hiekkarannat siellä ainakin olivat kauniita ja runsaita. Hangosta kuljimme aina Fiskarsiin saakka sukuloimaan. Ja kyllä, Fiskars on siis se paikka missä samanniminen yhtiö aikoinaan toimintaansa aloitteli. Alueen maat, tai ainakin suurin osa niistä, ovat vieläkin yhtiön hallinnassa ja hoidossa. Fiskars olikin käymistämme paikoista ehdottomasti parhaiten hoidettu ja mielestäni myös kaunein. Sieltä jäin nykyiseen kotikaupunkiini kaipaamaan myös ihan selkeästi taiteilijoille ja käsityöläisille osoitettua aluetta, jollainen voisi olla Oulussakin loistava matkailukohde. Miksi Pikisaareen on pakko rakentaa kalliita asuntoja ökyrikkaille? Eikö sinne voisi nimenomaan sijoittaa taiteilija- ja käsityöläisyhteisön, jossa samalla myytäisiin paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä? Se houkuttaisi lähistölle myös enemmän ravintoloita ja kahviloita, virkistäen Pikisaaren elämää tuntuvasti.

Fiskarsista poljimme seuraavana päivänä vain Karjaalle, josta siirryimme junalla pääkaupunkiseudulle. Siitäpä ei sen enempää, siellä nimittäin olisi sen verran paljon mielenkiintoisia asioita, että tämä blogikirjoitus voisi paisua melkoiseksi romaaniksi. Ehkä joskus toiste voisin niistä kirjoitella.

Kokonaisuutena pyörämatkailu oli (taas kerran) hauskaa ja mukavaa. Pyörän selästä näkee tätä koto-Suomeakin vähän eri perspektiivistä. Vai kuinka monta kertaa autolla matkaillessasi olet pysähtynyt katsomaan hauskasti koristeltuja puutaloja, tai viettänyt taukoa sillan kupeessa auringon paistaessa siniseltä taivaalta?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Kiitos!
3. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…

En tiedä miten minäkin olen aina vain ajatellut, että Kuusisaari on valmis – siellä on jo paviljonki kiinteänä rakennuksena, ja kaikki muu voidaan sinne tuoda. En ole ehkä riittävästi ajatellut sitä, kuinka kallista sen kaiken muun tuominen oikein on. Kallistahan se, eikä varsinkaan pienemmillä toimijoilla voi mitenkään piisata resursseja eikä varsinkaan vakuuksia tapahtumien pitämiseen Kuuskassa. Järkevän infran rakentamisella kaupungin toimesta saadaan aikaan sellainen tilanne, että myös pienemmillä tapahtumilla on mahdollisuus käyttää aluetta, jolloin niillä on mahdollista kehittyä ajan mittaan keski- ja suuriksi tapahtumiksi.

Toisaalta mieleen tulee myös joitain uhkakuvia: periikö Kuuskaa hallinnoimaan perustettava yhtiö kuitenkin liikaa rahaa saaren käytöstä? (Ts. eihän kyseisestä firmasta tule Rotuaaria ja toria hallinnoivan yhdistyksen kaltainen vapaata ja spontaania toimintaa vaikeuttava tekijä.) Miten käy Tivolin, mahtuuko se enää saareen? Estetäänkö saaren vapaa käyttö virkistykseen “tulevien tapahtumien” (tms. tekosyyn) nojalla? Tuleeko Toivoniemen asukeilta liikaa negatiivista palautetta jo nyt, ja erityisesti Kuuskan suunnitelmien toteutuessa, ja miten se pitää ottaa huomioon? Näistä, ja arvatenkin monesta muustakin kysymyksestä pitää käydä keskustelua ennen kuin työryhmän raporttia lähdetään sellaisenaan toteuttamaan.

Mutta mielestäni työryhmän esitys (jos et jo huomannut, se löytyy ylhäällä linkkaamani uutisen linkeistä pdf-muotoisena) on hyvä ja varsin kannatettava. Lisää tällaista!

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Elokuvateatterin ihme
2. Qstock ja muut Oulun kesätapahtumat
3. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…

Kun katselee esityksiä säästökohteiksi (tarkemmat tiedot löytyvät artikkelin linkkejä klikkailemalla), alkaa välillä vähän naurattaa. Toisinaan myös vähän itkettää. Onhan se toki odotettavaa, että suurimmat säästöt pitää löytää sieltä, missä käytetään myös eniten rahaa. Mitäpä siitä, että kyseistä rahaa käytetään ihmisten terveydenhoitoon? Uskon, että kaupungin sosiaali- ja terveystoimessakin on tehostamisen varaa (missäpä ei?), mutta ihan selkeät leikkaukset sairaanhoidosta pitäisi jättää väliin. Ja jos saan pyytää, niin mielenterveyden hoitoon pitäisi varata nykyistä enemmän resursseja, ei poistaa niitä – tilanne Oulussa ei ole uutisoinnin mukaan kovin hyvä.

Miksi nyt muuten pitäisi toistaa niitä samoja virheitä kuin viime lamassa? Miksi pitäisi säästää esimerkiksi lykkäämällä rakennushankkeita, kun rakentaminen taantuman aikaan on halvempaa ja tuo kaupungille lisää veroeuroja parantuneen työtilanteen johdosta? Säästäminen terveydenhoidosta ei sekään ole säästämistä oikeastaan ollenkaan – huonosti hoidetut terveysongelmat aiheuttavat enemmän ongelmia vastaisuudessa, jolloin niiden hoitaminen onkin sitten normaalisti kalliimpaa ja kestää pidempään.

Eli jos ei siis ihan hirveästi yritettäisi ajaa tätä kivaa kaupunkiamme ahtaalle nyt ja tulevaisuudessa, ja ihan vaan vaikka lainarahalla hoidettaisiin nykyinen alijäämä. Jooko?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Raatti ja raha
2. Entä jos kaupungilla kävellessäsi…
3. Takaisin ruotuun

Loma on kivaa. Ei kai siitä sen enempää.

Erityisemmin en vieläkään ole jaksanut miettiä, mitä tänne blogiini kirjoittelisin. Ainakin Oulun seudun ilmastostrategia (PDF) vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Samoin panOULU-verkon mainostuskokeilu saattaa muutaman kommentin kirvoittaa. Keskustan kehittäminen ja kallioparkki voisivat myös olla tässä ihan lähiaikoina listalla, kunhan saan tuohonkin sivuun vähän paremmin tutustuttua. Eiköhän noita muitakin aiheita tässä vuoden mittaan ilmaannu, ainakin toivottavasti.

Vaan tässä vaiheessa toivotan teille erittäin hyvää alkanutta vuotta! Jatkanpa töiden tekoa…

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Raatti ja raha
2. Säästöjä säästämisen ilosta
3. Altus!

Tästä tuli mieleeni taas se muutaman vuoden takainen Oulu11-projekti, jossa Oulusta yritettiin tehdä kulttuuripääkaupunkia. Turkuhan sen kisan vei, Oulu jäi kunniakkaasti hännille kunnianhimoisella hakemuksellaan, jota alettiin tehdä aivan liian myöhään ja aivan liian pienin panostuksin. Luulisi, että siitä joku olisi jotain oppinut, mutta ei ilmeisesti.

Näyttää olevan nykyoululainen ilmiö, että kaiken hyvän kuvitellaan tupsahtavan syliin ihan tuosta vaan, ilman mitään erikoisempaa työtä. Valitettavasti se ei vaan niin mene; kaupunkiin tarvittaisiin erityinen ammattilobbareiden joukko, joka työkseen lobbaisi Oululle hyviä asioita. Näyttää nimittäin pahasti siltä, että eivät kaupungin virkamiehet eivätkä luottamushenkilöt yksinkertaisesti osaa lobata. Tai ehkä ketään ei vaan kiinnosta?

Turhapa näistä asioista on isojen herrojen jälkeenpäin itkeä, jos oululaiset eivät ossaakkaan, mutta muualla osataan.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Oululaiset autoilijat
2. Änkyrät oululaiset

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Qstock ja muut Oulun kesätapahtumat
2. Säästöjä säästämisen ilosta
3. Takaisin ruotuun

Tuli vaan tuossa mieleeni, että voisivatko kaupunkipyörät toimia Oulussakin? Eli siis sellaiset yksinkertaiset ja mielellään erittäin kestävät pyörät, joita voisi pikkusummalla ottaa käyttöön lyhyeksi aikaa. Esimerkkinä voisi vaikka toimia, että kun minä haluan matkustaa Kuopioon, voisin napata torilta pyörän käyttööni, pyöräillä sillä rautatieasemalle, ja jättää sen sinne telineeseen.

Kaupunkipyöriä taitaa Suomessa olla käytössä vain Helsingissä, eikä sielläkään enää niin hirveän paljon ilkivallasta ja pyörien kulumisesta johtuen. Lisää kai sinnekin oli tulossa joskus lähivuosina. Muualla maailmassa ainakin Kööpenhaminassa ja Barcelonassa on tuollaisia ollut.

Tuo viime merkinnässäni mainitsema OuluCard voisi olla oikeastaan aika hyvä väline kaupunkipyörien käyttöönottoon – sillä tiedettäisiin hyvin kuka pyörän on milloinkin ottanut käyttöön, ja varmasti se lisäisi myös kortin käyttöä ja käyttöarvoa huomattavasti. Käytännön ongelmia noista pyöristä aina on, mutta muiden kaupunkien kokemuksia seuraamalla suurimmat sudenkuopat saataisiin varmasti ylitettyä.

No, meni tässä viisi minuuttia, mutta nytpä siirryn taas ahkeroimaan dippatyötä.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…
2. Lomamatkalla opittua
3. Kolmen uutisen aamu

Joskus tuosta väittämästä ollaan kyllä eri mieltä. Haukutaan, että kaupungin parhaalle paikalle on rakennettu sellutehdas, tai että täällä on niin tasaista että mikään ei näytä miltään. Eikä kaupungin arkkitehtuurikaan ole mitään verrattuna ihan mihin tahansa muuhun kaupunkiin.

Minusta sellutehdas on erityisesti pimeällä komea näky. Noin yleensäkin se kontrasti, mitä pimeä ja valo saavat aikaan sykähdyttävät. Ja tasaisuus ei ole minua koskaan haitannut, näkeepähän pidemmälle! Arkkitehtuuripointti on tavallaan ihan totta, sen verran monta kaunista rakennusta tästä kaupungista on hävitetty. Onneksi sentään niitäkin on vielä jäljellä, ja jos ei muuta, niin pieniä kivoja yksityiskohtia löytyy tämänkin kaupungin taloista. Katselkaa vaikka!

Yksi suosikkikohteitani on kyllä joen suisto ja rannat. Joen ylittävällä Rautasillalla näin myös kerran kauneimman maiseman mihin olen Oulussa törmännyt. Oli (ehkä hieman) kirpeä huhtikuinen yö. Olin pyöräilemässä kaupungista kotiini, tulin juhlimasta ystäväni syntymäpäivää. Rautasillalla oli sumua. Katsahdin vasemmalle, ja näin voimalaitoksen. Se kylpi sumunsekaisessa valossa, joka valaisi rannatkin. Pysähdyin katselemaan, ja katselin näkyä varmasti viisi minuuttia.

Jos olisin tuolloin omistanut kameran, olisin ottanut kuvan ja tarjoaisin sen nyt tässä teille. Vastaavaa tilaisuutta ei vaan välttämättä koskaan enää tule. Sen sijaan, käykää vilkaisemassa Oulu Kuvissa -blogia.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Lippuvihko ja muoviläpyskä
3. Lomamatkalla opittua

Jep, onhan se totta, että Raatin peruskorjaus- ja kehityskustannukset nousevat budjetoitua suuremmiksi. Minusta se on jopa aika luonnollista – budjetti on tehty aikapäivää sitten, ja eikös siitä tehty uusikin päätös aika vasta, jossa budjettia korotettiin? No, kuitenkin. Tämä budjetinylitysongelma on nyt taas tullut siitä, että Raattia ei ole korjattu silloin, kun se olisi pitänyt korjata. Nyt syitä on ainakin seuraavia:

• Raatti on päässyt vielä entistä huonompaan kuntoon, joten sen korjaus maksaa enemmän.
• Rahan hinta on noussut, joten maksaahan se silloin enemmän.

Minusta tuollainen on aina vähän vastuutonta kunnallispolitiikkaa – kun jotakin pitäisi tehdä, sitä ei tehdäkään heti, vaan selvitellään ja odotellaan muutama vuosi katsellen, josko se siitä halpenisi. Uutinen: ei se siitä halpene. Jos viimeaikainen kehitys maailmantaloudessa jatkuu, niin kustannusten nousu saattaa taittua joksikin aikaa. Jotkin asiat saattavat halventua, työvoima lähinnä. Mutta aina kun mennään eteenpäin ajassa, kustannukset nousevat väkisin.

Siksi minusta Raatti pitää korjata alkuperäisten suunnitelmien mukaan viimeistään heti. Ja siksi, jos jokin asia vaatii välitöntä panostusta, siihen pitää panostaa heti eikä muutaman vuoden päästä. Se käy pitkässä juoksussa kalliiksi oululaisille veronmaksajille.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Linnanniemi
2. Säästöjä säästämisen ilosta
3. Mitäpä jos katastrofi iskee?

Huvipuisto.

Junan ikkunasta katselin, kun Särkänniemi lipui hiljalleen ohi Tampereelle saavuttaessa. Tiedän toki, että kaikenlaisten isojen rautamöhkäleiden pyörittäminen ja kiepsuttaminen on energian tuhlausta, mutta silti minä haluaisin Ouluunkin huvipuiston.

Lapsena oli aina iloista päästä käymään jossakin huvipuistossa. Kiertävässä tivolissakin piti päästä joka vuosi käymään, mielellään monesti. Eivätkä Linnanmäki ja Särkänniemi ole vieläkään menettäneet tenhoaan, vaikka edellisestä vierailusta kumpaankaan on jo vuosia aikaa. Jotenkin siis innostuin, kun Kempeleeseen suunniteltiin huvipuistoa joskus muutama vuosi sitten.

Kempele on tietysti paikkana vähän ongelmallinen muun muassa sen rajoittuneen joukkoliikenteen vuoksi. Muutenkin minusta huvitukset pitäisi tuoda lähelle ihmisiä, ei viedä ihmisiä kauas huvitusten luo. Linnanmäki ja Särkänniemi ovat molemmat aika lähellä isäntäkaupunkiensa keskustaa, joten onnistuisiko moinen Oulussa?

Yhtenä paikkana tulee mieleen Hietasaari. En ole kyllä yhtään varma, löytyykö sieltä riittävän isoa aluetta huvipuistolle, mutta ainakin se olisi lähellä keskustaa, ja huvipuisto varmaan houkuttelisi myös kesäisin Nallikarin entistä täydemmäksi. (Pitäisikö tällöin myös Nallikarin hiekkarantaa laajentaa?)

Jos valtuutettu Huikarin idea Raatin kentän purkamisesta ja uuden rakentamisesta Huuhkajanpuistoon (Kalevan mielipidepalsta joskus männäviikolla) menee läpi, olisi Raatti kyllä myös loistava paikka huvipuistolle. Jos idea ei ota tulta alleen, voitaisiin harkita taas Huuhkajanpuistoa. Se on tosin hiukan kaukana keskustasta. Vaan eiköhän sinne saataisi hyvät bussiyhteydet aikaiseksi, ja tilaa ainakin olisi riittävästi.

Turhaapa sitä huvipuistoa on veronmaksajien rahoilla tehdä, joten mistä löytyisi riittävän rikas ja lapsenmielinen yrittäjä huvipuistoa pyörittämään?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Vuotta 2009 ajatellen
2. Raatti ja raha