Joskus muutama viikko sitten seisoskelin yliopistonn bussipysäkillä odottelemassa bussia, joka tulisi yli 20 minuutin päästä. Eräs tuttavani tuli siihen myös, ja yhdessä aloimme ihmetellä bussilinjojen aikatauluttamisen vaikeutta. Tulimme siihen lopputulemaan, että matemaattisesti kyseinen ongelma on niin sanotusti NP-kova, eli ei-polynomisessa ajassa ratkeava, jolle ei ole “helppoja” ratkaisuja olemassa. Tai ainakin näin käsitin, oma matemaattinen tietämykseni aiheesta on vielä vähäistä.

Tänään myöhästyin juuri sopivasti bussista lähtiessäni keskustasta Linnanmaalle. Seuraava bussi oli tulossa – ylläri varmasti – 20 minuutin päästä.

Vaikka bussivuorojen laskeminen koneellisesti noin 30 linjalle ja tuhannelle-parille pysäkille eri asioita painottaen ja optimiratkaisua (tai lähellä optimia olevaa ratkaisua) hakiessa onkin koneellisesti hyvin raskasta, pystyy ihminen siihen kuitenkin aika helposti. Siksi onkin vähän omituista, että Oulun nykyiset bussivuorot tuntuvat lasketun koneellisesti sellaisella painotuksella, että samaan suuntaan menevät bussit kulkevat viiden minuutin sisällä toisistaan ja seuraavia joutuu odottamaan vähintään 20 minuuttia.

Joskus aiemmin homma pelasi, mutta tuntuu että Koskilinjojen myynnin jälkeen bussivuoroja on suorastaan huononnettu näin käyttäjän näkökulmasta. Jotain pitäis tehdä, mutta mitä?

Näin kaukoliikenteen bussissa on hyvin aikaa miettiä kaikkea kivaa – heti sen jälkeen, kun läppäristä on loppunut akku, ja molemmat mukaan varatut lehdetkin on tullut jo tavattua. (Viime perjantaina ilmestynyt Vihreä Lanka oli muuten pullollaan hyviä juttuja, kannattaa etsiä se ja lukea.) Voisinpa siis muutaman sanan tavata tänne blogiinkin, tällä kertaa taas joukkoliikenteestä. Mikä siinä muuten on, että joukkoliikennevälineellä matkustaessaan ei muuta mieti?

Mietinpä siis vähän tuota joukkoliikenteen kehittämistä Oulun seudulla. Olishan se nimittäin kivaa, että bussilla pääsisi viiden minuutin välein minne haluaa, ja se maksaisi viisi senttiä per matka. Ja mikä parempaa, helppo ja nopea ja halpa lähijunaliikenne toisi ihmiset muualta Oulun keskustaan, josta pääsisi pikaraitiovaunuilla sinne minne haluaa.

Vaan maksaahan se aika pirun paljon. Kuka sen maksaa? Millä rahalla?

Tuossa visiossa on toinenkin ongelma, ja se on se nopeus. Niin paljon kuin joukkoliikenteen puolestapuhujat kehuvatkin joukkoliikenteen olevan nopeaa – nopeampaa kuin oman auton käyttö vastaaviin matkoihin – sitä se ei valitettavasti yleensä ole. Olettehan toki huomanneet, että Oulussa kulkevat bussit liikahtelevat jokaisen pikkutien kautta, kun sinne haluttuun määränpäähän menisi suorakin tie? Ai ette? No, menkääpä joskus jonnekin muuallekin kuin keskustasta tai Tuirasta Linnanmaalle. Se reittipä taitaa olla melkein ainoa hyvin toimiva linja tässä kaupungisssa, mutta siinäkin on joitakin pikku ongelmia – niistä ärsyttävin on se, että bussit menevät noin kahdesti tunnissa kaikki peräkkäin, ja jos myöhästyy, joutuukin odottelemaan taas reilut 20 minuuttia.

Vaan matkustamiseen menee aikaa. Bussin odotteluunkin menee aikaa, vuorovälejä pitäisi siis tihentää. Ja auta armias, jos pitää vaihtaa bussia! Siinä sitä aikaa vasta meneekin, kun pitää odotella pysäkillä puoli tuntia. Valitettavasti nykyisillä järjestelyillä erityisesti nuo vaihdot ovat hankalia. Jos joskus tänne saataisiin vaikka tuo lähijunaliikenne toimimaan kunnolla, voisi se jonkin verran helpottaa ainakin lähikunnista kaupunkiin kulkevien tilannetta. Juna on nimittäin nopeampi kulkuväline kuin bussi, joten vaikka vaihtoon kuluukin aikaa, kokonaisuutena junaa käyttämällä matka-aika voisi vähentyä.

Junan ja raitiovaunujen kanssa Oulussakin voitaisiin joissakin paikoissa siirtyä järkevään syöttöliikenteeseen. Nyt mikään bussilinja ei toimi vain syöttäjänä alueelta muualle lähteviin busseihin, vaan sama auto kerää kaikki matkustajat alueelta ja lähtee sitten matkustajineen seuraavalle alueelle. Jos saataisiin vaikka nopea raitiovaunulinja välille OYS-keskusta-Linnanmaa, voitaisiin näiden alueiden lähellä olevien alueiden matkustajat vain lyhyin vuorovälein syöttää ratikkalinjalle. Matka-aikaa ei menisi turhiin vaihtoihin, kun ratikan ja syöttöliikenteen aikataulut menisivät yksiin, ja matkakin sujuisi nykyistä nopeammin.

Tarvitaan siis vain raiteita, niin junille kuin ratikoillekin. Ne ovat kalliita, mutta uskoisin niiden maksavan muutamassa vuosikymmenessä itsensä reilusti takaisin. Vaan kuka tämänkin lystin meille maksaisi? Mukavinta olisi, jos se olisi se kuuluisa Joku Muu, mutta taitaapa se kuitenkin olla se ruma hyypiö, joka aamuisin aina vessan peilistä tuijottaa.

Matkailijaratikka olisi muuten aika pop juttu. Siis semmoinen, joka kulkisi keskustasta vaikka vain kesäisin Pikisaaren kautta Nallikariin. Vai mitä?

Jotenkin kummassa nämä junassa kirjoitetut blogimerkinnät tuntuvat keskittyvän joukkoliikenteeseen ja sen kehittämiseen. Koittakaa kestää vielä tämä merkintä, yritän seuraavaksi keksiä jotain muutakin kirjoitettavaa. :)

Siispä aiheeseen. Lättähatut, jos nyt oikein olen asian käsittänyt, olivat pieniä junia, joissa veturi ja vaunu olivat yhdistyneet. Niillä ajeltiin lyhyitä ja hiukan pidempiä matkoja, ei kuitenkaan kaukoliikennettä. Ja ne – tai oikeastaan samantyyppiset uudemmat mallit – toimisivat varmasti hienosti myös Oulun alueen lähiliikenteen kehittäjinä!

Nykyisinhän lähijunaliikennettä on pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Minusta sitä olisi syytä tuoda muaallekin, erityisesti Oulun seudulle. Nykyisin Oulun ympäryskunnissa on paljon ihmisiä, jotka käyvät Oulussa töissä. Uskoisin monen heistä olevan valmis käyttämään työmatkoihinsa joukkoliikennettä, jos se olisi toimivaa ja edullista. Valitettavasti toimivuus on suhteellinen käsite, ja edullista joukkoliikenne ei ihan aina ole.

Nykyisenkaltaisen bussiliikenteen hintojen koko ajan noustessa ehdotan seuraavaa: pienet lättähattujen kaltaiset lähijunat kulkemaan Oulun ja ympäryskuntien väliä. Pienet citybussien kaltaiset autot hoitavat kunnissa syöttöliikenteen asemille, ja Oulussa pääseekin (tai ainakin joskus muutama vuosi sitten on päässyt…) helposti paikallisliikenteen bussien kyydissä minne vaan.

Jonkin verran uutta raidetta tuohon ainakin vaadittaisiin, sekä ehkä seisakkeita eri paikkoihin, mutta hyödyt ovat selvät: vähän saastuttava, nopea ja edullinen tapa kulkea lähialueilta Ouluun ilman omaa autoa. Eipä tässä taida olla esteenäkään enää kuin lailla määrätty raideliikenteen henkilökuljetusten kilpailukielto, mutta äkkiäkös sitä lakia muutetaan…

Johan tuo on aika testata, miltä mobiiliblogaus tuntuu. Istun siis juuri junassa, joka matkaa Oulusta Helsinkiin, ja kirjoittelen tätä nettitabletillani. Vaunu jossa istun on näitä uudempia kaksikerroksisia; paikkani on tässä vaunun päässä, noin suunnilleen kerroksessa puolitoista.

Noin junaliikennettä ajatellen Oulukin taitaa sijoittua jonnekin puolennentoista kerroksen paikkehille. Sinne tulee ja sieltä lähtee junia ihan kohtuullisen hyvin eri suunnista/suuntiin. Aikataulutkin ovat ihan ok. Kauas silti jäädään etelän hyvistä junayhteyksistä, mutta minkäpä teet – aivan liian vähän Oulussa ja muussakin pohjoisessa Suomessa on asukkaita tuota paremman junaliikenteen saamiseksi. Se vaan ei tarkoita, etteikö sitä liikennettä voisi muilla tavoin kehittää, ainakin etelän suuntaan.

Aivan, luit ajatukseni: kaksoisraide.

Tällä junalla menee vähän reilut seitsemän tuntia Oulusta Helsinkiin. Pendolinolla päästään jo alle kuuteen tuntiin, jos mikään ei mene rikki eivätkä ratatyöt hidasta menoa. Nuo ajat, yhdistettynä junalippujen nykyisin niin kovin korkeisiin hintoihin, aiheuttavat helposti sen, että moni lentää mieluummin Oulusta Helsinkiin. Kyllähän siihenkin kuluu aikaa kolmisen tuntia, kun lasketaan mukaan siirtymiset kentille ja kentiltä, mutta onko sillä tavallisen tallaajan mielestä mitään väliä, että lentokone saastuttaa huomattavan paljon junaa enemmän? Eipä oikeastaan, ja kun lentolippu on monesti vielä junaa halvempi, niin ymmärrän hyvin ihmisten valinnat.

Valtiovalta on suuressa viisaudessaan tehnyt päätöksen, että kaksoisraidetta Seinäjoelta Ouluun päin ei rakenneta kokonaan. Viimeaikaisten uutisten perusteella on vähän kyseenalaista, rakennetaanko sitä ollenkaan kustannusten nousun vuoksi. Kaksoisraide koko matkalle Seinäjoelta Ouluun olisi se tekijä, joka tekisi junamatkustuksesta taas riittävän nopeaa jopa lentämiseen verrattuna. Kaksoisraide ja tasoristeysten poistaminen nopeuttaisivat Pendolinon matkaa yli tunnilla, jopa parilla.

On valtiovallan puolelta hyvin typerää ja lyhytnäköistä jättää rataremontti puolitiehen. Pohjois-eteläsuuntainen raide kun on koko Pohjois-Suomen elinehto! Öljyn hinnannousun vuoksi kuljetuksia pitäisi siirtää entistä enemmän raiteille, mutta sitäpä ei voi tehdä: kapasiteetti ei riitä. Siispä nelostie kärsii ja luonto ei kiitä.

Rahat raidetöiden tekemiseksi koko matkaltaan Seinäjoen ja Oulun välille on saatava, ja mahdollisimman pian! Kun asiaa seuraavan kerran katsotaan joskus kymmenen vuoden päästä, ehtivät kustannukset nousta liiaksi, joten taas päädytään johonkin torsoon ratkaisuun joka ei todellisuudessa auta ketään. Homma siis kerralla kuntoon, kiitos!

Edellisen merkinnän aiheen lisäksi Kaleva kertoo tänään, että bussipysäkeillä aikataulunäytöt eivät ole vieläkään kunnossa. Tähänhän toki ei välttämättä olisi lehden reportaasia tarvittu, kyllä nyt jokainen pysäkillä viime aikoina vieraillut on voinut sen ihan itsekin huomata. Typerää moinen, ottakoot ne näytöt sieltä pois jos eivät toimi!

Jutussa vakuutetaan, että järjestelmän toimittajalle on annettu pari kuukautta aikaa saada homma pelaamaan. Vähän oudolta kuulostaa tämä – järjestelmän toimittajalla on ollut laskujeni mukaan jo kolmatta vuotta aikaa hoitaa homma kuntoon! Ihmeen munatonta touhua kaupungilta, jos ei sopimuksiin saada pykäliä jotka velvoittavat toimittajia hoitamaan homman kunnolla vaatimusten mukaan tiettyyn aikarajaan mennessä, tai seuraa suuria sanktioita. Mielestäni tuollaisiin hankintasoppareihin voisi ihan hyvin laittaa sellaisen klausuulin, että jo maksetut rahat peritään takaisin ja järjestelmä poistetaan toimittajan kustannuksella, jos se ei toimi vaaditulla tavalla ja varmuudella. Luulisi tämän pistävän vähän vauhtia kinttuihin!

Tampereella homma toimi toimittajaa vaihtamalla, miksi ei meillä?