Mitäpä jos katastrofi iskee?

Tuossa vähän aikaa sitten istuin ystäväni kanssa autossa muutamia tunteja, ja keskustelimme niitä näitä maailman menosta. Yksi toistuva aihe keskusteluissamme oli se, miten maailma on muuttumassa ympärillämme, ja mitä meidän pitäisi tehdä jotta Suomi ja Oulu selviäisi tästä myllerryksestä vielä kohtuullisen ehjin nahoin.

On helposti nähtävissä, että meneillään oleva maailmanlaajuinen talouskriisin poikanen aiheuttanee ongelmia myös pohjoisessa kotikaupungissamme. En ihmettelisi yhtään, jos esimerkiksi jonakin kauniina syyspäivänä kuuluisi taas ikäviä uutisia paperiteollisuudesta – tehtaita lakkautetaan, tuotteiden valmistusta siirretään muualle. Pohjoisten alueiden osalsta Kemijärveä ja Kajaania ovat nämä pahat iskut jo koetelleet, tässä siis odotellaan että Kemi ja Oulu liittynevät jossakin välissä joukon jatkoksi – ei välttämättä vielä seuraavalla kierroksella, mutta jossain välissä supistukset lienevät edessä täälläkin. Paperitehtaan lopetus on pieni katastrofi Oululle, huomattavasti suurempi vaikkapa juuri Kemille.

Miksi paperitehtaita – tehtaita yleensäkin – täältä lopetetaan? Siksi, että tuotanto muualla on vain yksinkertaisesti halvempaa kuin Suomessa. Yleensä suuret markkinatkin ovat muualla kuin Suomessa, jolloin raaka-aineita ja valmiita tuotteita tarvii rahdata ympäri maailmaa kaiken kaikkiaan vähemmän. Ei kai siihen sen suurempaa syytä tarvita, nämä lienevät ihan riittäviä syitä yrityksille, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Mutta mitä tehdä, kun tuotantoa lähtee pois maastamme, pois kaupungistamme?

Mielestäni suomalaisessa politiikassa ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että kuvitellaan paperi- ja teknologiateollisuuden pitävän työpaikat maassa, vaikka näin ei pitemmän päälle tule tapahtumaan. Se on johtanut siihen, että uusiin ideoihin ja teknologioihin ei ole panostettu riittävästi – päällimmäisenä tulee mieleen tuulivoima, jonka kehitys vuosituhannen vaihteessa oli kuulemma Suomessa maailman kärkiluokkaa, mutta energiapoliittisten päätösten voimin kehitys ajettiin aika pitkälti alas. Nyt Suomi on tuulivoiman ja nimenomaan sen kehittämisen osalta kehitysmaa, sieltä ei ole tulossa sitä uutta isoa yritystä tai montaa vähän pienempää, jotka helpottaisivat tuotannon ja tuotekehityksen säilymistä maassamme. Mistä niitä siis voisi tulla?

Oulun yliopistossa jossakin vaiheessa polkaistiin käyntiin tutkimusohjelma, joka tuloksenaan sai aikaan kaupunkiin useita pelifirmoja. Nyt kyseinen ohjelma on jäänyt syystä tai toisesta unholaan, ja pelifirmat eivät saa julkiselta puolelta sellaista tukea, jota ne kaipaisivat. Tässäpä toinen hukattu mahdollisuus, josta olisi voinut tulla suuri juttu Oulun seudulle – voi yhä, jos asiaan panostetaan pian!

Yhtä lailla lainsäätäjien olisi mahdollista saada aikaan innovaatioita olemalla aloittavien yritysten puolella enemmän, tukien niitä alkutaipaleissaan nykyistä selvästi enemmän. Tuntuu siltä, että yrittäminen on poissa muodista, sillä sen riskit pelottavat ihmisiä liikaa. Jos vaikkapa yrityslainan takaajaksi olisi mahdollista saada valtio sen sijaan, että yrittäjät tai heidän sukulaisensa takaavat yritystensä lainoja itse, uskoisin useampien uskaltavan perustaa oman bisneksensä. Ihmisten ideoiden siemenistä kasvaa aina silloin tällöin niitä tuottavia innovaatioita, joten niitä ideoita olisi mielestäni syytä kylvää entistä enemmän! Myös yrittäjien toimeentulon turva tuntuu olevan sillä tasolla, että yrittäjät pelkäävät ottaa niitä tarvittavia riskejä.

Suomessa ja tässä pian entisessä (jos mitään ei tehdä) teknologiakaupungissa pitäisi siis koko ajan pystyä asukkaidensa toimesta luomaan uutta – uusia ideoita, uusia yrityksiä, uutta teknologiaa. Uuden luomisen jälkeen on aika teollisesti valmistaa näitä uusia asioita niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin tuotanto siirretään halvemman työvoiman maihin. Mutta kun koko ajan tutkitaan ja löydetään sitä uutta jota koko maailma haluaa, pidetään samalla huoli siitä, että myös tuotannon työntekijöillä on jatkuvasti töitä. Näin vältetään nykyinen tilanne, jossa yhden pienen katastrofin takia kunnan työttömyysprosentti nousee kymmenellä prosenttiyksiköllä, ja kerrannaisvaikutukset tuntuvat laajalti.

Kuusisaaren ihme

No johan ovat maailman kirjat sekaisin, kun tästäkin kaupungista löytyy järkevä ehdotus Kuusisaaren kehittämiseksi. Ja mikä vielä yllättävämpää, paikallisen lehden vakituinen keskustelijakaarti jopa vaikuttaisi puoltavan tätä ideaa! Uskomatonta siis monessa suhteessa… ;)

En tiedä miten minäkin olen aina vain ajatellut, että Kuusisaari on valmis – siellä on jo paviljonki kiinteänä rakennuksena, ja kaikki muu voidaan sinne tuoda. En ole ehkä riittävästi ajatellut sitä, kuinka kallista sen kaiken muun tuominen oikein on. Kallistahan se, eikä varsinkaan pienemmillä toimijoilla voi mitenkään piisata resursseja eikä varsinkaan vakuuksia tapahtumien pitämiseen Kuuskassa. Järkevän infran rakentamisella kaupungin toimesta saadaan aikaan sellainen tilanne, että myös pienemmillä tapahtumilla on mahdollisuus käyttää aluetta, jolloin niillä on mahdollista kehittyä ajan mittaan keski- ja suuriksi tapahtumiksi.

Toisaalta mieleen tulee myös joitain uhkakuvia: periikö Kuuskaa hallinnoimaan perustettava yhtiö kuitenkin liikaa rahaa saaren käytöstä? (Ts. eihän kyseisestä firmasta tule Rotuaaria ja toria hallinnoivan yhdistyksen kaltainen vapaata ja spontaania toimintaa vaikeuttava tekijä.) Miten käy Tivolin, mahtuuko se enää saareen? Estetäänkö saaren vapaa käyttö virkistykseen “tulevien tapahtumien” (tms. tekosyyn) nojalla? Tuleeko Toivoniemen asukeilta liikaa negatiivista palautetta jo nyt, ja erityisesti Kuuskan suunnitelmien toteutuessa, ja miten se pitää ottaa huomioon? Näistä, ja arvatenkin monesta muustakin kysymyksestä pitää käydä keskustelua ennen kuin työryhmän raporttia lähdetään sellaisenaan toteuttamaan.

Mutta mielestäni työryhmän esitys (jos et jo huomannut, se löytyy ylhäällä linkkaamani uutisen linkeistä pdf-muotoisena) on hyvä ja varsin kannatettava. Lisää tällaista!

Säästöjä säästämisen ilosta

Oulun kaupungin talous on kuralla, tänä vuonna mennään jo jopa 30 miljoonaa euroa miinukselle. On siis aika säästää – kivaa!

Kun katselee esityksiä säästökohteiksi (tarkemmat tiedot löytyvät artikkelin linkkejä klikkailemalla), alkaa välillä vähän naurattaa. Toisinaan myös vähän itkettää. Onhan se toki odotettavaa, että suurimmat säästöt pitää löytää sieltä, missä käytetään myös eniten rahaa. Mitäpä siitä, että kyseistä rahaa käytetään ihmisten terveydenhoitoon? Uskon, että kaupungin sosiaali- ja terveystoimessakin on tehostamisen varaa (missäpä ei?), mutta ihan selkeät leikkaukset sairaanhoidosta pitäisi jättää väliin. Ja jos saan pyytää, niin mielenterveyden hoitoon pitäisi varata nykyistä enemmän resursseja, ei poistaa niitä – tilanne Oulussa ei ole uutisoinnin mukaan kovin hyvä.

Miksi nyt muuten pitäisi toistaa niitä samoja virheitä kuin viime lamassa? Miksi pitäisi säästää esimerkiksi lykkäämällä rakennushankkeita, kun rakentaminen taantuman aikaan on halvempaa ja tuo kaupungille lisää veroeuroja parantuneen työtilanteen johdosta? Säästäminen terveydenhoidosta ei sekään ole säästämistä oikeastaan ollenkaan – huonosti hoidetut terveysongelmat aiheuttavat enemmän ongelmia vastaisuudessa, jolloin niiden hoitaminen onkin sitten normaalisti kalliimpaa ja kestää pidempään.

Eli jos ei siis ihan hirveästi yritettäisi ajaa tätä kivaa kaupunkiamme ahtaalle nyt ja tulevaisuudessa, ja ihan vaan vaikka lainarahalla hoidettaisiin nykyinen alijäämä. Jooko?

Kesän tulon huomaa

Kesä on selvästi tulossa. Sen huomaa ainakin siitä, että eri paikoissa aletaan taas puhua pyöräilystä. Kuten vaikkapa paikallisen lehden pääkirjoituksessa viime viikonlopulta, jossa haluttaisiin tehdä pyöräilystä matkailun vetonaula Ouluun. Ihan kiva idea, miksi kukaan ei ole tuota keksinyt aiemmin? (Huomaamaton sarkasmini päättyy tähän.) Vaan kyllä, tällä alueella olisi kyllä kieltämättä potentiaalia pyöräilyturismiin. Maasto on kohtalaisen helppoa pyöräiltävää, nähtävääkin on kunhan ei ihan keskellä kauneimpia lähiöitämme pyöräile. Varmasti myös Hailuotoon suunnatuille pyöräretkille olisi kysyntää, ainakin kauneimpina päivinä.

Myös Oskari kirjoittaa pyöräilystä Oulun piirin blogissa. (Tämä kirjoitus on hiukan vanhempi, jostain syystä tämä oman blogin pitäminen on taas jäänyt vähän vähemmälle. Voisikos joku aina silloin tällöin potkia minua kirjoittamaan?) Oskarilla on paljon hyviä ehdotuksia siitä, miten pyöräilyä Oulussa voisi kehittää, kannattaa käydä vilkaisemassa. Minusta listaan voisi hyvinkin lisätä vielä pyöräkaistojen käyttöönoton keskustassa, se selkiyttäisi hommaa valtavan paljon. Ehkä silloin autoilijatkin tajuaisivat kunnioittaa pyöräilijöitä, ettei aina tarvitsisi se vihreä neste melkein housuissa kulkea autojen seassa.

Toivottavasti tämä kesä olisi ilmojen osalta vähän parempi kuin edellinen, niin tulisi itselläkin harrastettua pyörälenkkeilyä edelliskesää enemmän.

Raitoja rappauksessa

Tapaa pyöräni: Kuwahara Nakajima 3001 hybridi, 24 vaihdetta, suunnilleen normaalin levyiset renkaat.

Tapaa oululainen pyörätie maaliskuun jo hieman keväisessä säässä: aurattuja pyörätien suuntaisia uria, noin 2-4 sentin levyisiä, koko väylän leveydeltä. Ja se satunnainen ura, joka ei menekään tien suuntaisesti.

En tiedä kuinka paljon tätäkin asiaa on ajateltu, mutta minusta kaupungin pitäisi puhdistaa lumet pyöräteiltä aivan jonkin muun tyyppisellä auralla kuin urittavalla. Ei se haittaa, että tie on tasainen – päinvastoin, sillä on helpompi ajaa! Nyt minun ja monen muun renkaat tippuvat helposti uriin ja siinäpä matkaa tekevät, vaikka ajaja haluaisi mennä toiseen suuntaan. Tai sitten minä vaan olin eilenkin keskimääräistä huonompitaitoinen pyöräilijä…

Halki, poikki ja pinossa

Uuh. Hiihtolomaviikko on nyt noin puolivälissään, ja jalkani ovat suorastaan poikki. Samoin ovat käteni, ja joku voisi vaikka sanoa että koko mies myös. Syyhän on toki kaiken tämän hiihtämisen – lähes 70 kilometriä muutaman päivän aikana on paljon sellaiselle, joka käy normaalisti talven aikana hiihtämässä ehkä 50 kilometriä. Onneksi ensi viikolla pääsee taas töihin lepäämään.

Täällä Saariselällä latuolosuhteet ovat kyllä kieltämättä hyvät. Ainakaan vielä ei ole tullut sahattua samoja latuja ees taas ja takaperin, vaan joka päivälle on löytynyt uutta hiihdettävää. Onhan täällä korkeuseroja toki koti-Oulua huomattavan paljon enemmän, mutta niistä kyllä selviää kunhan vaan viitsii hiihtää rauhallista tahtia. Tänään Kulmakurun luontoladun päätteeksi asumusta kohti noustessa tosin tuntui, että konttaamallakin olisi päässyt mäkeä ylös nopeampaa. (Kulmakurun latu oli siis hyvä – kannattaa käydä, jos 30 kilometrin matka ja yksi rankemmanpuoleinen nousu eivät pelota.)

Tuossa puolitoista viikkoa sitten kävin Oulussa hiihtämässä noin 20 kilometriä, Niittyarosta Rannanperälle. Sekin oli kyllä kiva reissu, vaikka sen jälkeen ranne olikin viikon verran kipeä. Oulun hiihtoladut tuntuvat olevan kyllä noin keskimäärin oikein hyviä, hyvässä kunnossa ja mukavia hiihtää; ainakin se pieni osuus, joita itse olen kulkenut. Eli niitä on siis myös paljon! Tämä oli päällimmäinen tunne, kun latukarttaa vilkuilin ennen reissuun lähtöä.

Eipä noilta laduilta voisi siis enempää toivoa, paitsi ehkä niitä korkeuseroja. Mutta niitäpä ei ihmisen kannata rakentaa, joten taitaa Lapin hiihtokeskuksille löytyä tästä henkilöstä lähes vuosittainen vieras.

Entä jos kaupungilla kävellessäsi…

Niin, mitä tapahtuisi jos kaupungilla kävellessäsi sinulle pakkosyötettäisiin koko ajan tietoa, jota et halua vastaanottaa? Jos koko ajan kun käännyt kadunkulmasta sinulle lätkäistään eteen uusi tarjous, jota sinun on pakko katsoa kävellessäsi tai aktiivisesti siirtää se pois silmiesi edestä? Jos pidät mainoksesta ja käyt mainostaneessa liikkeessä, kaupungin kassaan kilahtaa taas muutama euro, jotka käytetään teiden ylläpitoon. Olisitko tyytyväinen? Jopa iloinen?

Haluan painottaa, että tämä on vasta kokeilu.

Minusta on käsittämätöntä, että teknologiakaupungiksi itseään tituleeraava Oulu haluaa pilata maineensa laittamalla mainoksia panOULUn kautta käydyille sivuille. Niitä mainoksia joutuu katselemaan panOULUa käyttäessään selaimen yläreunassa koko ajan. Voi ne toki sulkea, mutta aina seuraavalla sivulle siirryttäessä ne pomppaavat taas esiin. Se, jos mikä ärsyttää. Ja kyseessähän on siis toki vasta kokeilu, kuten olen useampaan otteeseen kaupungin virkamiesten suusta kuullut sanottavan.

Minua huolettaa se, että jonakin kauniina päivänä tämä ei ole enää kokeilu.

Itse koen julkisen verkkoyhteyden tänä päivänä samanlaiseksi yhteiskunnan tarjoamaksi perusasiaksi, kuten vaikkapa tieverkon. Ehkä olen tottunut vain hyvälle, kun olen jo pitkään saanut käyttää yliopiston, kaupungin ja monen monen muun toimijan tarjoamaa verkkoa silloin kun olen sitä tarvinnut. Kaikkialla ei olla näin onnekkaita, mutta silti minua tuo mainoskokeilu ärsyttää. Sen läpitunkevuus, sen jatkuva läsnäolo. Vaikka luvattiin, mainoksia tulee myös kännyköille ja muun muassa nettitablettiini; ne vievät järkyttävän suuren määrän tilaa näiden näytöltä!

Mikäs olikaan tämän kokeilun syy? No, rahahan se. Jos kaupunki saa mainoskokeilun aikana tienattua muutaman euron, jää kokeilu hyvin pikaisesti pysyväksi. Kaupunki tienaa sen muutaman euron myös tienvarsimainoksien paikkoja myymällä. Näissä on kuitenkin yksi aivan pikkuinen ero: tienvarsimainokset eivät vaadi, että niitä katsotaan koko aikaa, eikä niitä ole pakko aktiivisesti poistaa näköpiiristä. Niitä ei siis ole pakko katsoa, kuten verkossa olevia mainoksia. Tässä on suuri ero, ja tienvarsimainokset (jopa niiden lisääntymisen) voin vielä jotenkin hyväksyä – verkkosivuja peittäviä ja tuhoavia mainoksia en.

Muitakin mielipiteitä asiasta on: Toni kirjoitti aiheesta panOULU-blogiin. Lisäksi pikkulinnut lauloivat, että seuraava Ylkkäri (ilmestymispäivä keskiviikko 14.1.2009) sisältäisi jonkinlaisen jutun aiheesta. Palautetta saa antaa, niin minulle kuin kaupungille. Se on jopa suotavaa.

Takaisin ruotuun

Tuleepahan tälle vuodellekin aloiteltua taas blogin kirjoittamista. Edellisestä merkinnästä näyttääkin olevan jo kolme viikkoa, mutta silti taidan pitää tämän lyhyenä.

Loma on kivaa. Ei kai siitä sen enempää.

Erityisemmin en vieläkään ole jaksanut miettiä, mitä tänne blogiini kirjoittelisin. Ainakin Oulun seudun ilmastostrategia (PDF) vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Samoin panOULU-verkon mainostuskokeilu saattaa muutaman kommentin kirvoittaa. Keskustan kehittäminen ja kallioparkki voisivat myös olla tässä ihan lähiaikoina listalla, kunhan saan tuohonkin sivuun vähän paremmin tutustuttua. Eiköhän noita muitakin aiheita tässä vuoden mittaan ilmaannu, ainakin toivottavasti.

Vaan tässä vaiheessa toivotan teille erittäin hyvää alkanutta vuotta! Jatkanpa töiden tekoa…

Eedenistä Ouluun

Päivänä eräänä tulin miettineeksi vaimoni kanssa tehtyä parin vuoden takaista reilimatkaa. On se vaan jännää, miten oikeastaan vain aivan muutama asia siltä matkalta ovat sellaisia, jotka ovat painuneet mieleen pysyvästi. Yksi niistä asioista on ravintola Budapestissä nimeltään Eden. Siellä kävimme syömässä kahdesti, ensin ollessamme kaupungissa pari päivää, ja sitten kotimatkalla junaa muutaman tunnin odotellessa.

Tiedän toki, että aikalailla joka paikassa on hyviä ravintoloita joissa käydä. Se, missä Eden oli erikoinen ja mieleenpainuva on se, että se oli erittäin hyvä kasvisravintola. Tuon matkan jälkeen olen kaivannut Ouluunkin vastaavaa. Ja ennen kuin kukaan ehtii muistuttaa, niin tiedän kyllä siitä adventtikirkon ravintolasta Karjasillalla. Hyvää kasvisruokaa sieltäkin saa. Harmikseni siinä on kuitenkin kaksi ongelmaa: se on valitettavan kaukana normaalia lounasruokailua ajatellen (pääasiassa olen kuitenkin Linnanmaalla tai keskustassa lounasaikaan), eikä kyseinen ravintola ole avoinna iltaisin.

Hyvää kasvisruokaa olisi kiva siis saada iltaisinkin. Voi kunpa joku haluaisi tuoda Eedenin Ouluunkin…

Matkakeskustelua

Tulipahan tänään illalla saatettua Elina bussiasemalle, jossa myös aikamoinen määrä kurkkusalaattiin pukeutuneita henkilöitä odotteli Kajaaniin päin suuntaavaa bussia. Siinä samalla vähän mietiskelin Oulun tulevaa matkakeskushanketta – tai oikeastaan sen järjettömyyttä.

Ainakin ihan aluksi minusta tuntuu oudolta se, että hankkeesta puhutaan matkakeskuksena, kun alle 10% sen pinta-alasta on tarkoitus yleensäkään käyttää rautatieasemana. Loput yli 90% ovat sitten ihan puhtaasti kauppakeskusta. Eikös tällöin pitäisi puhua uudesta kauppa-, ei matkakeskuksesta?

Toisekseen kyseisessä keskuksessa ei valmistumisen jälkeen olisi oikeastaan yhtään sen enempää matkustelua kuin nykyisessäkään rautatieasemassa. Lähiliikenteen linja-autot eivät aja tämänkään aseman edestä (toki toivottavasti citybussit kuitenkin), ja kaukoliikenteen bussit kulkevat yhä radan toiselta puolelta. Eli kyseessä ei ole siis esimerkiksi Kampin matkakeskuksen tyyppinen matkakeskus, jossa voisi oikeasti vaihtaa eri kulkuvälineeseen, vaan oikeastaan vain rautatieasema. Eikös tällöin pitäisi puhua uudesta rautatieasemasta, ei matkakeskuksesta?

Kolmas minua häiritsevä asia on sitten se, että se keskus sijoitetaan keskustan puolelle rataa. Onhan se tietty ihan kiva, että keskustaan tulee paljon lisää liiketilaneliöitä ja rautatieasemakin saadaan siinä samalla vähän parempaan kuosiin, mutta onko kukaan miettinyt liikenteellisiä ongelmia? Minusta tuo keskus olisi huomattavan paljon parempi sijoittaa Raksilan puolelle, jossa olisi a) enemmän tilaa, b) aika huomattavan paljon helpommin järjestettävät liikenneyhteydet ja c) monen linja-auton reitti jo valmiiksi. Keskustassa kun Rautatienkatu on kapea, samoin Asemakatu – liikennettä ei kovin paljoa mahdu niille. Hallituskatu on nyt vähän isompi, mutta entäpä se sinne suunniteltu kallioparkin sisäänkäynti? Jep, sehän heikentää kyseisen kadun vetokykyä.

Kun tuo “matkakeskus” näyttäisi nyt kuitenkin olevan tuloillaan keskustan puolelle – ensi vuoden aikana oli kai tarkoitus aloittaa vanhojen talojen purkutyöt, joku korjannee jos olen väärässä – niin minusta olisi syytä ottaa pieni aikalisä sen kanssa kuitenkin. Aivan aluksi minusta olisi erittäin järkevää hoitaa homma niin, että kaukoliikenteen linja-autojen lähtöpaikka louhittaisiin radan alle, jotta samaa odotussalia ja samoja palveluita voitaisiin käyttää sekä junaliikenteen että bussiliikenteen hyödyksi. Samalla saataisiin vapautettua Raksilan puolelta paljon lisää tilaa niille aiemmin mainitsemilleni korkeille taloille. Jotenkin pitäisi myös hoitaa lähilinjaliikenne, tai ainakin mahdollisimman paljon siitä, kulkemaan keskuksen läpi, jotta siitä tulisi ihan oikea matkakeskus.

Hmm… Tulipas harvinaisen nopeasti kirjoitettu tajunnanvirtamerkintä. Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia tästä asiasta, sillä en varmaan pari-kolme vuotta sitten käytyjä keskusteluja enää mieleeni osaa nyt palauttaa. :)