Pelosta demoa?

Kalevassa oli tänään ihan hauska artikkeli. Kaikenlaista äänestysjärjestelmän muutosta sitä tässäkin päässä on tullut mietittyä, mutta ei vielä ihan tuollaista. Ehkä pelkokratiaa parempi olisi vaan tehdä rekisteri siitä, mitä kukakin on ennen vaaleja luvannut, ja julkaista se aina kuukausi ennen vaaleja vanhojen syntien esiintuomiseksi.

Itse pitäisin mielenkiintoisena sellaista vaihtoehtoa – joka valitettavasti vaatisi nettiäänestystä – että jokainen äänestäjä voi siirtää äänensä vaalikauden aikana jollekin toiselle. Ei ihan kenelle tahansa, mutta saman puolueen sisällä kuitenkin. Eli jos oman ehdokkaan toiminta ei näytä kiinnostavan, niin muutetaan vaalitulosta! Jos joku valehtelee, on epäaktiivinen tai muuten vaan omituinen, niin äänestäjät kaikkoavat jollekin rehellisemmälle, aktiivisemmalle tai vähemmän omituiselle ehdokkaalle, joka pääsee valtuustoon tämän tilalle päättämään asioista.

Kiinnostaisikohan tuollainen paremmin kansaa kuin nykyinen meno & meininki?

Väsynyt mies

Huomasinpas tuossa juuri, että en ole muutamaan päivään ehtinyt kirjoitella blogiin. Siis ihan oikeasti ehtinyt. Korjataan asia kertomalla syyt. :)

Maanantaina tiimipalaverin aikana minulle iski migreeni. Siinäpä sitten menikin loppupäivä mukavasti pääasiassa sohvalla makoillen ja telkkaria katsellen, kun liikkuminenkin sattuu päähän lääkkeistä huolimatta. Kuulin kuitenkin kiertotietä, että paria viikkoa aikaisemmin Paras Langaton Tampere -kilpailuun lähettämäni idea oli päässyt neljän finalistin joukkoon.

Tiistaina olikin sitten kiire järjestellä lähtö Tampereelle kilpailuideaani esittelemään. Lisäksi askartelin vaalimateriaalia koko illan, olkaahan valmiit vastaanottamaan moista sitten ensi viikolla. Ei siis blogille aikaa silloinkaan.

Eilen kävinkin päiväseltään Tampereella MindTrek-konferenssissa. Juna lähti puoli kuudelta aamulla, takaisin Oulussa olin hiukan tämän päivän puolella. Konferenssi oli ihan mielenkiintoinen, ja siellä tuli tavattua jos jonkimoisia ihmisiä. Vaan jos olisin tajunnut, että tuomaristo oli jo päättänyt palkinnon saajan, niin en välttämättä olisi mennyt paikalle. Pääpalkintoa en saanut, mutta tuomariston myöntämän ekstra-kannustuspalkinnon kuitenkin. Eli hyvä mieli jäi kyllä tuosta tapahtumasta. Olin vaan paluumatkallakin niin väsynyt, että blogia en jaksanut kirjoittaa.

Tänään voisin korjata asian kirjoittamalla jostain oikeasta asiasta.

Rohkeutta on…

Rohkeutta on… kirjoittaa niistä asioista, jotka ovat itsestä tärkeitä.

Vihreiden vaalikampanja avataan siis virallisesti tänään. Käy ihmeessä tutustumassa kampanjaan, ja yritä löytää sieltä mitä Oulun numero 222 pitää rohkeana. Tai kerro kommentissa minulle, mikä on mielestäsi rohkeutta. Kaikille rohkelikoille lupaan antaa leveän hymyn, kun seuraavan kerran tapaamme!

Lastuja

Uusi kuu, uudet ideat, entistä huonommat jutut. Viime viikon loppupuoli meni tosiaan junassa ja teatterissa istuskellessa. Ihan mukavaa oli, suosittelen kyllä varauksettomasti Kansallisteatterin Tuntematonta sotilasta! Tällä viikolla olenkin sitten täytellyt urakalla vaalikoneita, melkoinen urakka sekin. Käyhän siis katsastamassa ainakin Ylen, MTV3:n, Kalevan, City-lehden ja IRC-Gallerian vaalikoneet. Joku muukin oli, mutta eihän noita kaikkia voi muistaa.

Toisaalla Jari-Pekka on kirjoitellut kunnallisesta päätöksenteosta ja -tekijöistä. Mars mars lukemaan ja osallistumaan keskusteluun aiheesta. Siellä on allekirjoittanutkin tehtaillut levottomia kommentteja. Lukekaa myös J-P:n aiempi kirjoitus kommentteineen.

Helsinkiläinen valtuutettu Soininvaara haluaisi vallata suojatiet takaisin. Tavallaan ihan hauska idea tuokin, Oulussakin autoilijoilla tuntuu monesti olevan kovin kiire päästä ohi suojatiestä, vaikka sille olisi juuri astumassa koululuokka. (Itse olen tuota suojateille reippaasti astumista kyllä tehnyt Oulussa jo pitkään, ja ihme kyllä ne autot ovat ihan kiltisti pysähtyneet ennen minuun törmäämistä.)

Mistäs tämä otsikko “Lastuja” sitten muuten tuli? No lastuhan on kirjailija Juhani Ahon keksimä termi, joka tarkoittaa siis aika yksinkertaisesti lyhyttä tarinaa tai novellia. Ei kuitenkaan ehkä ihan näin lyhyttä kuin tämä kirjoitus. Näitä lastuja tulee varmaan aina silloin tällöin nakattua tänne blogiin, kun on jotain ihan lyhyttä sanottavaa, tai kun ei vain jaksa kirjoittaa kovin pitkästi.