Mutta mitä tästä vuodesta jäikään käteen? Keskimäärin koko maa, iloinen pikku kaupunkimme mukaanluettuna, sai turpiinsa. Ja tullee saamaan turpiinsa vielä ensi vuonnakin. Mikään ei ole helppoa, kun resursseista on pula.

Tämä vuosi on tullut jännättyä sitä, että jatkuvatko hommat yliopistolla – ensi vuonna ne vielä ainakin jatkuvat. En tiedä olenko asiasta tyytyväinen vaiko kenties tyytymätön. On mielenkiintoista nähdä läheltä, kuinka Oulun yliopistoa aletaan pian johtaa kuin yritystä. Siinä ollaan tosin myöhässä, sillä sitä lafkaa olisi ehkä pitänyt jo pitemmän aikaa johtaa kuin yritystä. En nyt tällä tarkoita sitä, mitä yritykset ovat tänä vuonna tehneet, eli irtisanomisia ja ulkoistamisia, vaan sitä että yliopistoon pitäisi saada kunnollinen johtamisen kulttuuri, jotta siellä voidaan tehdä haluttua tulosta. Ensi vuonna ei enää kärsi minkään yksikön mennä yli budjetista toivoen, että kyllä valtio maksaa. Niin ei vain käy. Resurssit on karsittu jo minimiin, jos joku yksikkö menee miinukselle kärsii henkilökunta lomautuksista ja irtisanomisista.

Henkilökohtaisesti lupasin vuoden alussa, että yritän luopua ylimääräisistä luottamustoimistani. No, eihän siinä niinkään käynyt – toivottavasti ensi vuoden uudet luottamustoimet olisivat kivoja eivätkä liian stressaavia.

Mutta pakkohan tässä on uskoa, että parempaa kohti ollaan menossa.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Edustajisto ja valtuusto
2. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…
3. Lomamatkalla opittua

“Pling!“ sanoo sähköpostiohjelmani. Sain taas viestin kunnan virkamieheltä. Kas, viestin liitteenä on vastaus esittämääni kysymykseen ‒ taas doc-muodossa! Viimeksi tuli PowerPoint-kalvoja, joita en voi koneellani lukea. Nyt tuli tiedosto, jonka muotoilut menevät täysin sekaisin lukiessani sitä eri ohjelmalla kuin millä tiedosto on tehty. Ja jostain syystä viestiin vastannut henkilö ei ole nähtävästi avannutkaan hänelle aiemmin lähettämääni tiedostoa, vaikka se on tallennettu vapaaseen muotoon; kuka tahansa voisi sen lukea, vaan virkamiespä ei ole syystä tai toisesta sitä tehnyt.

Kuulostaako tutulta? Nykypäivän tietokoneistetussa maailmassa erilaiset tiedostot sinkoilevat paikasta toiseen vauhdilla. Valitettavasti iso osa näistä tiedostoista on sellaisia, joita esimerkiksi minä en voi lukea: yhdelläkään koneellani ei ole teollisuusstandardin asemassa olevaa Microsoftin toimisto-ohjelmistoa, joka lukisi täydellisesti kaikki minulle lähetetyt Word-dokumentit, Excel-taulukot ja PowerPoint-kalvot. Käytän vapaata toimisto-ohjelmapakettia, joka onneksi jonkin verran noitakin osaa ‒ vaan ei kaikkea. Onneksi monet ovat jo siirtyneet vähän luettavampiin formaatteihin, kuten pdf:ään.

Toisinaan minunkin pitää lähettää tiedostoja muille. Mielelläni lähettäisin toimisto-ohjelmistoni suoraan tukemia avoimia tiedostomuotoja, mutta koskaan en oikein voi olla varma, saako vastapää ne auki. Jos kenenkään ei tarvitse muokata lähettämääni tiedostoa, laitan sen mielelläni menemään pdf-muotoisena. Muutoin joudun lähettämään suljetun muodon tiedostoja, joiden muotoilut ovat vastapäässä mitä sattuu. Tämä on yksi suljettujen tiedostomuotojen kirouksia: mikään vapaa toimisto-ohjelmisto ei voi täydellisesti tukea suljettuja muotoja, koska tiedostomuodon määritelmä ei ole kenen tahansa luettavissa, mutta mikä tahansa suljettu toimisto-ohjelmisto voi kyllä tukea vapaitakin muotoja.

Ratkaisuna yllä olevaan ongelmaan pitäisi yhteisesti ja yleisesti siirtyä käyttämään avoimia tiedostomuotoja ‒ siis sellaisia, joiden määritelmät ovat kenen tahansa luettavissa ja toteutettavissa. Sen sijaan, että lähettäisit sähköpostilla minulle vain Wordilla näkyvän doc-muotoisen tiedoston, voisitkin lähettää minulle avoimen odt-muotoisen tekstiasiakirjan (jollaisen voi myös nykyisillä Wordeilla tehdä). Jos minun ei tarvitse muokata tiedostoa, tulosta asiakirja pdf-muotoon.

Erityisesti julkishallinnossa pitäisi jo kansalaisten yhdenvertaisuuden takia siirtyä käyttämään avoimia ISO-standardin mukaisia tiedostomuotoja, kuten vaikkapa OpenDocumentia (standarditunnus ISO/IEC 26300:2006). Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 24.1.2003/13 määrääkin seuraavaa: “Viranomaisen on pyrittävä käyttämään asiakkaan kannalta teknisesti mahdollisimman yhteensopivia ja helppokäyttöisiä laitteistoja ja ohjelmistoja.“ Mikä voisikaan olla yhteensopivampaa kuin avoimet tiedostomuodot? Vaadi siis sinäkin kuntasi virkamieheltä avoimia tiedostoja!

Se, mihin Porin suunnalla kiinnitin huomiota oli se, kuinka hyvin kaupungista löytyi pyöräopasteita suuntaan jos toiseenkin. Karttaa ei tarvinnut käyttää juuri ollenkaan, tosin sen yhden kerran kun ajoimme risteyksestä väärään suuntaan kartan katsominen olisi varmasti auttanut. Ilokseni olen huomannut, kuinka Oulussakin pyöräopasteiden määrä on pikkuhiljaa lisääntynyt. Ei täälläkään hävetä tarvitse siinä asiassa, mutta mielestäni niitä voisi olla vieläkin useammassa paikassa neuvomassa oikeaan suuntaan. Oulussa pyöräopasteita pahoinpidellään myös usein, ja hyvin usein ne myös repsottavat vääriin suuntiin käänneltyinä ja väänneltyinä pitkään – tällekin asialle olisi ehkä syytä tehdä jotain. Pitäisi kai aina muistaa itsekin ilmoittaa, kun hajotettu pyöräopaste tulee vastaan.

Yyteristä jatkoimme seuraavana päivänä matkaa kohti Raumaa. Matka meni hyvin, tosin minulta katkesi pinna (pyörästä). Rauman suunnalla pyöräopasteita ei sitten ollut oikeastaan ollenkaan, ja leirintäaluetta etsiessämme nökötimme eräässäkin risteyksessä karttaa käännellen niin, että eräs paikkakuntalainen tuli tarjoamaan apua. Hän pyöräilikin kanssamme leirintäalueelle asti, mistä olimme tietysti hyvin kiitollisia. Ilmakin oli kauniimpaan päin, ja ehdimme tutustua Rauman vanhaan kaupunkiin vielä illalla jonkin verran. Kaiken kaikkiaan paikka oli elämys: vanhat talot, pienet kujat ja yleinen tunnelma olivat varsin viehättäviä.

Seuraavana aamuna yritimme löytää pyöräliikkeen, joka korjaisi repsottavan pinnani. Löysimme yhden, jonka henkilökunta oli lomalla, mutta meidät ohjattiin hieman epäselvästi toiseen liikkeeseen. Taas risteyksessä ihmetellessämme oikeaa suuntaa Elina kysyi tietä eräältä naiselta – joka oli kyseisen pyöräliikkeen entinen omistaja. Hän vei meidät perille, ja pinna saatiin korjattua nopeasti ja edullisesti. Rauma onkin varmasti ystävällisin kaupunki, jossa olen ollut. Siitäpä oululaisille oppia!

Rauman torilla törmäsimme myös allaolevan kuvan (jonka lisään tuohon kunhan pääsen taas tietokoneelle, kirjoitan tätä nettitabletilla) kaltaisia pyörätelineitä. Ne olivat hauskan näköisiä, käytännöllisiä ja varmasti kestäviä – lähes täydellisiä siis. Minkähänlaisia mahdollisuuksia Ouluunkin olisi vastaavia saada..?

(Edit kello 23.07: tässäpä tämä yllämainittu kuva.)

Raumalainen pyöräteline

Raumalta pyöräilimme Uuteenkaupunkiin, joka paljastui viehättäväksi pieneksi kaupungiksi. UK:n leirintäalue löytyi helposti ja oli ihan hyvätasoinen – parempi ehkä kuin Raumalla. Kaupungista löytyi kanavan varrelta kiva pubi-pizzeria-tyyppinen paikka, jossa kävimme syömässä. Nimeä en juuri nyt muista, mutta voin sen kyllä kaivella esille, jos jotakuta kiinnostaa. Tältä paikkakunnalta jäi lähinnä mieleen yllämainittu kanava, joka oli hyvin hoidettu ja siisti, ja joka toi merellisyyttä ihan kaupungin keskustaan.

Uudenkaupungin jälkeen kohteena oli Naantali. Päivän ensimmäinen puolikas meni sateella pyöräillessä. Onneksi matka kulki pitkälti pienehköjä ja rauhallisia maanteitä pitkin. Sateen laantuessa matka oli noin puolessa välissä, ja pian alkoikin rankka hiekkatieosuus. Sen päätteeksi olimme melkein perillä, ja kyltit ohjasivatkin meidät kätevästi Naantalin keskustaan. Kylpylähotelliinkin löysimme kun kysyin suuntaa paikallisilta, ja illalla nautiskelimme kylpylän kuohuista ja saunoista.

Jos Naantalista kannattaa jotain muistella, niin juhannustapahtumia ainakin. Pienessä kaupungissa oli valtavan paljon erilaista ohjelmaa koko viikonlopun ajan – tavallaan ihan luonnollista, sillä Naantali elää turismilla. Ohjelmaa oli kai jopa niin paljon, että Turussa oli täysin kuollutta, koska kaikki kaupunkiin jääneet turkulaisetkin olivat Naantalissa. Houkuttelevan ohjelman järjestäminen Ouluunkin voisi olla ihan kannattavaa – jonkinlaista torijuhannusta on toki ollut olemassa, mutta vaikkapa juhannuksen kunniaksi tehtäviä risteilyjä merelle en muista huomanneeni.

Koska edeltävä päivä oli ollut rankka, päätimme seuraavana päivänä polkea vain Turkuun asti. Aikomuksenamme oli mennä Ruissaloon telttaan, mutta soiton jälkeen päätimme jättää välistä: kaksi henkeä teltassa yhden yön ajan maksoi pöyristyttävät 50 euroa! Vaikka olikin juhannus, moinen on kiskontaa. Onneksi soittokierroksen päätteeksi löysimme keskustasta kohtuuhintaisen hostellin, ja illan vietimme kävellen Aurajoen rannalla ja tutustuen muutenkin Turkuun. Harmi, että linna oli suljettu, sielläkin olisi ollut kiva käydä.

Onko Oulussa hostellia? Jotain kesähotellin tyyppistä kai jossain päin on, mutta ympärivuotinen hostelli tai retkeilymaja keskustan tuntumassa olisi loistava lisä kaupunkimme majoitustarjontaan. Kaikki eivät halua tai voi maksaa hotellihuoneesta, ja talvisin Nallikarin leirintäalue on jopa vähän kaukana kaikesta, joten mielestäni hostellille olisi ihan perusteltu tarve.

Turusta suuntasimme junalla Hankoon, joka oli sekin ihan kiva pikkukaupunki. Hiekkarannat siellä ainakin olivat kauniita ja runsaita. Hangosta kuljimme aina Fiskarsiin saakka sukuloimaan. Ja kyllä, Fiskars on siis se paikka missä samanniminen yhtiö aikoinaan toimintaansa aloitteli. Alueen maat, tai ainakin suurin osa niistä, ovat vieläkin yhtiön hallinnassa ja hoidossa. Fiskars olikin käymistämme paikoista ehdottomasti parhaiten hoidettu ja mielestäni myös kaunein. Sieltä jäin nykyiseen kotikaupunkiini kaipaamaan myös ihan selkeästi taiteilijoille ja käsityöläisille osoitettua aluetta, jollainen voisi olla Oulussakin loistava matkailukohde. Miksi Pikisaareen on pakko rakentaa kalliita asuntoja ökyrikkaille? Eikö sinne voisi nimenomaan sijoittaa taiteilija- ja käsityöläisyhteisön, jossa samalla myytäisiin paikallisten tekemää taidetta ja käsitöitä? Se houkuttaisi lähistölle myös enemmän ravintoloita ja kahviloita, virkistäen Pikisaaren elämää tuntuvasti.

Fiskarsista poljimme seuraavana päivänä vain Karjaalle, josta siirryimme junalla pääkaupunkiseudulle. Siitäpä ei sen enempää, siellä nimittäin olisi sen verran paljon mielenkiintoisia asioita, että tämä blogikirjoitus voisi paisua melkoiseksi romaaniksi. Ehkä joskus toiste voisin niistä kirjoitella.

Kokonaisuutena pyörämatkailu oli (taas kerran) hauskaa ja mukavaa. Pyörän selästä näkee tätä koto-Suomeakin vähän eri perspektiivistä. Vai kuinka monta kertaa autolla matkaillessasi olet pysähtynyt katsomaan hauskasti koristeltuja puutaloja, tai viettänyt taukoa sillan kupeessa auringon paistaessa siniseltä taivaalta?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Kaupunkipyörät Ouluunkin?
2. Kiitos!
3. Oulu on oikeastaan aika kaunis kaupunki…

Paskaa.

Missä vaiheessa hallituspuolueen kansanedustaja voi sanoa, että hallitus on nyt tehnyt surkean lain, ja että se pitäisi hylätä? Missä vaiheessa tämä sama kansanedustaja voi sanoa, että hallitus ei nauti enää hänen luottamustaan? Vai voiko kansanedustaja sanoa tällaisia asioita ja vielä pysyä puolueen eduskuntaryhmässä mukana?

Tilanne on vähintäänkin ongelmallinen, mutta entä jos tämä kansanedustaja ei ole yrityksistään huolimatta saanut tehtyä muutoksia lakiin? Mitä silloin voi tehdä?

Nykypäivän eduskuntamaailmassa minua häiritsee vahvasti se, että hallitusohjelma on suuri ja pyhä lehmä, josta ei sovi palaakaan uhrattavan ennen uuden hallitusohjelman muodostamista. Ja jos hallitus valmistelee perseestä olevan lain, jolla ei loppujen lopuksi kukaan edes tee mitään, niin hallitussovun nimissä kaikkien on kuitenkin oltava sen puolesta.

Milloin politiikka palaa politiikkaan?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Hämmentävä ratauutinen

Mutta tällä kertaa aiheena on siis: “Näin hajotat pyöräsi kätevästi talvipakkasilla.”

Viime syksynä tuossa kunnallisvaalien alla olin menossa jakamaan Vihreiden vaalilehteä vanhoille kotikulmilleni. Siinä ylämäessä sitten pyöräni (24-vaihteinen Kuwahara) takavaihtajan vaijeri napsahti poikki. No ei siinä mitään, kyllähän sillä vielä jotenkuten polki, etuvaihtajaa käyttäen sai nauttia jopa kolmesta vaihteesta. Ostin uuden vaijerin ja meinastin, että kyllähän tuo kohta pitäisi korjata. Kunnes…

Jonakin aamuna siinä vaalien jälkeen minulla oli kiire töihin. Hyppäsin pyöräni selkään talon pihalla ja polkaisin voimakkaasti, ja “naps!” kuului ketjusta. Sehän meni siis poikki. Jätin pyörän siihen ja hyppäsin bussiin, jolla ehdin harjoituksia pitämään ajoissa. Siinä samalla päätin alkaa kävellä töihin (eli mennä bussilla siis oikeasti). Pyörä jäi telineeseen, ja taisipa talven tullen poikki mennyt ketju ruostua vähän pahemman puoleisesti siinä.

Viime viikolla bussikortistani loppuivat matkat. Kuukausikorttia en ole enää muutamaan vuoteen harrastanut, vaan olen mahdollisimman paljon kävellyt ja pyöräillyt Linnanmaalle. 40 matkan kortti on siis tullut siinä käytössä edullisemmaksi. Vaan jotenkin sitä on kai vanhuuttaan laiskistunut ja alkanut käyttää bussia aina “kun ei nyt vaan jaksa/ehdi/viitsi/mitävaan kävellä”, joten niitä matkoja kului aika vauhdilla. Siksipä päätinkin alkaa taas pyöräillä. Muutama edestakainen matka meni äitini vanhalla pyörällä, joka oli otettu Elinalle käyttöön. Hyvin pian tosin ymmärsin, miksi sekä äitini että Elina eivät halua sillä ajaa. Se on suorastaan aivan kaamean jäykkä polkea, ja normaalisti talvikelillä 20-25 minuutin pyörämatkaan keskustasta yliopistolle meni järjestään yli 35 minuuttia. Kävinkin metsästämässä aluksi ketjunkatkaisijaa eri liikkeistä, joista mistään ei sellaista löytynyt. Ostin siis uuden ketjun ja päätin pyhästi korjata oman pyöräni nyt kuntoon.

Siinä muutaman asteen pakkasessa sormet kohmeessa onnistuin kun onnistuinkin ottamaan oikean vaihdevivun irti, etsimään sieltä vaihdevaijerin pään (vaijeri oli mennyt poikki aivan pään vierestä, joten sen löytäminen oli haastavaa) sekä laittamaan uuden vaijerin paikalleen. Sain sen jopa vaihtajaan asti vedettyä, vaikka nyt yksi säie vähän rispaantuikin matkalla. Tämän jälkeen otin paketista uuden ketjun, pujotin sen paikalleen, kiinnitin liitospalan  ja testasin. Näytti toimivan ihan kohtuullisesti, joten kävin sisällä pesemässä käsiäni ja valmistauduin lähtöön. Ensimmäinen polkaisu – ketjut hyppäsivät välittömästi pois paikoiltaan.

Kun sain ketjut uudelleen paikoilleen, pääsin matkaan. Vaihteet tuntuivat vaihtuvan ihan hyvin, vaikka vähän rämisivätkin. Pääsin yliopistolle ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin niin luulin.

Pois lähtiessäni ketjut hyppäsivät luonnollisesti heti ensimmäisellä polkaisulla pois. Tällä kertaa tosin takavaihtaja meni aika nätisti solmuun – suoraan pinnojen väliin. Sain sen irti ja yritin jatkaa matkaani, kunnes noin 150 metrin jälkeen tämä tapahtui uudestaan. Uhkuin ja puhkuin pahaa tuulta siinä yrittäessäni irroittaa takavaihtajaa pinnoista. Huomasin samalla, että ketju menee vaihtajassa väärin, jonka takia se yleensäkin pääsee kääntymään niin paljon, että se pääsee pinnojen väliin. Ja lisäksi huomasin, että takavaihtajan kiinnikepala oli pahasti vääntynyt.

Irroittelin siinä sitten vaihtajan kokonaan rungosta, etsin ketjun liitospalan ja avasin sen, ja laitoin ketjun menemään oikein. Sitten yritin kiinnittää vaihtajan takaisin mahdollisimman suoraan, mutta se jäi pahasti vinoon. Vaihteet toimivat muutaman asteen huonommin kuin menomatkalla, ja alkoivat lisäksi hyppiä pahasti. Ja huomasin, että suurimmalle vaihteelle ei auttanut mennä – ketju jäi vain jumiin.

Nyt minulla on siis pyörä, jossa toimii noin 2-3 vaihdetta. Ketju on liian pitkä, jonka takia se hyppii toisinaan pahasti. Vaihdevaijeri on rispaantunut, vaikkakaan se ei nyt varsinaisesti haittaa (ainakaan vielä). Takavaihtaja on vahingoittunut, ja ilmeisesti se on ollut jo pidempään, sillä epäilen alkuperäisen ketjun katkenneen juuri siksi, että vaihtajan kiinnikepala on vääntynyt ja ketju jäi sen vuoksi täysin jumiin ja katkesi.

Että näin helppoa on hajottaa pyörä. Vastaisuudesssa voisin käyttää jotakin korjaamoa noiden vahinkojen korjaamiseen. Ellei jollakulla ole sitten antaa jotain hyvää pointteria sivustoon, jossa ohjeistetaan viisi peukaloa kädessään syntyneille pyöränkorjauksen saloja..?

Täällä on myös lunta ihan kiitettävästi. Taitaa Oulussakin olla ihan mukavasti (enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan kuitenkin), mutta yleisesti siellä taitaa olla hiukan lämpimämpää kuin täällä korvessa, joten lunta on normaalisti sekä määrällisesti että ajallisesti Kainuuta vähemmän. Olisinpa vaan jaksanut ottaa sukset ja hiihtokamppeet mukaan, täällä olisi ollut kiva käydä hiihtämässä mäkisissä korpimaisemissa.

Joululahjojakin tuli ostettua Paltamon lähes ainoasta jäljellä olevasta erikoisliikkeestä, eli Kipa-kirjakaupasta. On siellä vielä pari muutakin liikettä jäljellä ruokakauppojen lisäksi, mutta ilmeisesti vähenemään päin ovat ne. Kaikki lienevät jo tottuneet siihen, että vähän isommat asiat käydään hakemassa Kajaanista. Myös Ouluun päin tehdään Paltamosta ostosretkiä, ovathan Oulun mahdollisuudet moiseen vielä kertaluokkaa Kajaania paremmat. Vaan harmihan se on, että ihmisten pitää mennä kauas ostoksille. Se vaatii silloin käytännössä omaa autoa, sillä eivät julkiset yhteydet täällä päin Suomea ole mitään huipputasoa. Eivät ne toisaalta ole huipputasoa Oulussakaan, mutta alueen suurena keskuksena kuitenkin jonkin verran paremmat kuin Kainuun pienillä kunnilla. Järkevää olisi täällä pitkien välimatkojen alueella suosia joukkoliikennettä ja kimppakyytejä, mutta väen vähentyessä ne muuttuvat hyvin pian kannattamattomiksi asioiksi, jolloin pitäisi löytää joku maksumies. Mistäpä sellainen?

Väen väheneminen Kainuussa on todellinen ongelma koko maakunnalle. Ouluun lähtee moni, etelän isot kaupungit taitavat viedä myös paljon nuorta ja koulutettua väkeä. Paperitehtaan sulkeminen vie isolta porukalta työt; monen lienee helpompi lähteä muualle töitä hakemaan kuin jäädä kuolevaan Kainuuseen. Ei ole Kajaaninkaan osa kadehdittava, vaikka maakunnan veturi onkin. Kun kaupungilla menee huonosti, harvoin ympärilläkään kovin hyvin menee. (Sotkamoa jotkut väittävät hyvinvoivaksi kunnaksi, mutta siihen en ole juurikaan tutustunut.)

Jotain pitäisi tällekin maakunnalle tehdä, jotta tänne jäisi ja tulisi ihmisiä ja jotta Kainuu pysyisi elävänä. Kun perinteinen teollisuus ei tunnu vetävän, niin pitäisikö Kainuun vain yksinkertaisesti tehdä Lapit ja alkaa elämysteollisuuden tehtailijaksi? Maakunnassa on jo esimerkiksi suopotkupallon MM-kisat, jotka herättävät kansainvälistäkin kiinnostusta. Kuhmossa järjestetään vuosittain kamarimusiikkifestivaali, joka on maailman huippua. Niille pitäisi vain keksiä vielä muutamia kavereita – mielellään joka kuntaan omansa – ja kehitellä kansainvälinen ja kilpailukykyinen ohjelmatarjonta turisteille. Luonto on omaperäistä, ja maakunnan keskellä nököttää vielä yksi matkailuvalttina lähes käyttämätön resurssi: Oulujärvi.

Jo jonkun vuoden olen ihmetellyt, että mikseivät Kainuun kunnat yhdessä ala tehdä Oulujärvestä kunnon matkailukeskusta. Paikalle kun pääsee helposti lentäen, junalla ja autolla. Veneellä järvelle siirtyminen on toki vähän hankalaa, kun Oulujoki on valjastettu sähköntuottoon. Mutta järvi on suuri ja sen eri rannoille mahtuisi vaikka sun mitä matkailijoita kiinnostavia paikkoja. Golf-kenttä löytyy jo Paltamosta, leirintäalueita ja mökkikeskuksia olisi varmasti mahdollista rakentaa Manamansalon lisäksi useita. Kesällä alueella voisi järjestää lyhyitä vaelluksia, Oulujärven ympäripyöräilyjä ja sen sellaista. Kalastus ja vesiurheilu (mielellään ei moottori-) olisivat hyvinkin luonnollista suuren järven aalloilla ja rannoilla. Iltaisin vesibussit voisivat kuljettaa ihmisiä majoitusalueilta Kajaaniin kulttuuritapahtumiin ja juhlimaan, ja yöllä taas takaisin. Kaikkea tällaista kesäisin.

Syksy nyt on mitä on, mutta aivan hyvin silloin voisi yrittää järjestää vaikka metsästysreissuja innokkaille ulkomaisille harrastajille. Tai eksoottisia marjan- ja sienenpoimintareissuja. Kuntoa ja herkullisia luonnontuotteita samalla reissulla! Talvella taas hiihto ja alueen laskettelukeskukset toisivat tasaisen turistivirran alueelle. Talvellakin voi vaeltaa, ja muutaman päivän järjestetty vaellus kovilla pakkasilla on jotain sellaista, mitä ei varmasti muualla harrasteta.

Matkailun mahdollisuudet ovat suorastaan rajattomat täällä päin maailmaa. Kainuun kuntien pitäisi vain ottaa itseään ja toisiaan niskasta kiinni ja alkaa yhteistyössä kehittää Kainuusta johtavaa matkailumaakuntaa, josta löytyy kokemista ja näkemistä kaikille ikäryhmille ja kansallisuuksille. Näin saadaan Kainuu pysymään elossa ja asuttuna.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin aion kyllä jatkaa vielä blogin pitämistä. Ehkä en ihan samaa tahtia tänne kirjoittele kuin tässä vaalien alla, mutta yritän ainakin yhden artikkelin viikossa kirjoittaa. Kyllä tässä kaupungissa sen verran paljon tapahtuu, että vähintään sen verran yritän vastaisuudessakin ajatuksiani ilmaista.

Ja vielä kerran: kiitos!

Olen yrittänyt uhrata mahdollisimman paljon vapaa-aikaani vaalityöhön, mutta en usko pelkän oman ponnisteluni ihan riittävän niihin pariinsataan ääneen, joilla Vihreiden listalta todennäköisesti pääsee läpi. Siksipä toivonkin, että voisit vielä viime metreillä auttaa minua vaalityössäni ja houkutella mahdollisimman monta tuttuasi äänestämään numeroa 222 Oulussa. Kaikkein parasta olisi, jos voisit lauantain ja sunnuntain aikana soittaa perheellesi, ystävillesi ja tuttavillesi, ja pyytää heitä äänestämään minua sunnuntaina. Voit myös lähettää teksti-, sähköposti- tai vaikka Facebook-viestejä – pääasia on tavoittaa mahdollisimman monta äänestäjää henkilökohtaisesti. Seuraavassa olisi tekstiviestimalli (143 merkkiä poislukien viimeinen sana), jota voit halutessasi käyttää:

“Hei! Muista äänestää vaaleissa. Ehdokkaani on Juha Tiensyrjä (222) Vihreiden listalta. Äänestä sinäkin häntä! Katso http://juissi.iki.fi/. T: Nimesi”

Jos tämän voit puolestani tehdä, arvostan asiaa aivan valtavan paljon!

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Ehdokasnumeroni: 222
2. Rohkeutta on…
3. Kiitos!

Menot

• Ehdokasmaksu 300,00 €
• Vaalimainosten tarvikkeet 96,00 €
• Yhteensä: 396,00 €

Tulot

• Ei tuloja

Olen siis maksanut kaikki kampanjani kustannukset omasta pussistani, ja budjetissakin olen näköjään aika hyvin pysynyt.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Hämmentävä ratauutinen

Itse pitäisin mielenkiintoisena sellaista vaihtoehtoa – joka valitettavasti vaatisi nettiäänestystä – että jokainen äänestäjä voi siirtää äänensä vaalikauden aikana jollekin toiselle. Ei ihan kenelle tahansa, mutta saman puolueen sisällä kuitenkin. Eli jos oman ehdokkaan toiminta ei näytä kiinnostavan, niin muutetaan vaalitulosta! Jos joku valehtelee, on epäaktiivinen tai muuten vaan omituinen, niin äänestäjät kaikkoavat jollekin rehellisemmälle, aktiivisemmalle tai vähemmän omituiselle ehdokkaalle, joka pääsee valtuustoon tämän tilalle päättämään asioista.

Kiinnostaisikohan tuollainen paremmin kansaa kuin nykyinen meno & meininki?

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Väsynyt mies
2. Pieni kaino pyyntö

Maanantaina tiimipalaverin aikana minulle iski migreeni. Siinäpä sitten menikin loppupäivä mukavasti pääasiassa sohvalla makoillen ja telkkaria katsellen, kun liikkuminenkin sattuu päähän lääkkeistä huolimatta. Kuulin kuitenkin kiertotietä, että paria viikkoa aikaisemmin Paras Langaton Tampere -kilpailuun lähettämäni idea oli päässyt neljän finalistin joukkoon.

Tiistaina olikin sitten kiire järjestellä lähtö Tampereelle kilpailuideaani esittelemään. Lisäksi askartelin vaalimateriaalia koko illan, olkaahan valmiit vastaanottamaan moista sitten ensi viikolla. Ei siis blogille aikaa silloinkaan.

Eilen kävinkin päiväseltään Tampereella MindTrek-konferenssissa. Juna lähti puoli kuudelta aamulla, takaisin Oulussa olin hiukan tämän päivän puolella. Konferenssi oli ihan mielenkiintoinen, ja siellä tuli tavattua jos jonkimoisia ihmisiä. Vaan jos olisin tajunnut, että tuomaristo oli jo päättänyt palkinnon saajan, niin en välttämättä olisi mennyt paikalle. Pääpalkintoa en saanut, mutta tuomariston myöntämän ekstra-kannustuspalkinnon kuitenkin. Eli hyvä mieli jäi kyllä tuosta tapahtumasta. Olin vaan paluumatkallakin niin väsynyt, että blogia en jaksanut kirjoittaa.

Tänään voisin korjata asian kirjoittamalla jostain oikeasta asiasta.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Mies ja meri
2. Lastuja
3. Pelosta demoa?

Vihreiden vaalikampanja avataan siis virallisesti tänään. Käy ihmeessä tutustumassa kampanjaan, ja yritä löytää sieltä mitä Oulun numero 222 pitää rohkeana. Tai kerro kommentissa minulle, mikä on mielestäsi rohkeutta. Kaikille rohkelikoille lupaan antaa leveän hymyn, kun seuraavan kerran tapaamme!

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Väsynyt mies
2. Kiitos!
3. Pieni kaino pyyntö

Toisaalla Jari-Pekka on kirjoitellut kunnallisesta päätöksenteosta ja -tekijöistä. Mars mars lukemaan ja osallistumaan keskusteluun aiheesta. Siellä on allekirjoittanutkin tehtaillut levottomia kommentteja. Lukekaa myös J-P:n aiempi kirjoitus kommentteineen.

Helsinkiläinen valtuutettu Soininvaara haluaisi vallata suojatiet takaisin. Tavallaan ihan hauska idea tuokin, Oulussakin autoilijoilla tuntuu monesti olevan kovin kiire päästä ohi suojatiestä, vaikka sille olisi juuri astumassa koululuokka. (Itse olen tuota suojateille reippaasti astumista kyllä tehnyt Oulussa jo pitkään, ja ihme kyllä ne autot ovat ihan kiltisti pysähtyneet ennen minuun törmäämistä.)

Mistäs tämä otsikko “Lastuja” sitten muuten tuli? No lastuhan on kirjailija Juhani Ahon keksimä termi, joka tarkoittaa siis aika yksinkertaisesti lyhyttä tarinaa tai novellia. Ei kuitenkaan ehkä ihan näin lyhyttä kuin tämä kirjoitus. Näitä lastuja tulee varmaan aina silloin tällöin nakattua tänne blogiin, kun on jotain ihan lyhyttä sanottavaa, tai kun ei vain jaksa kirjoittaa kovin pitkästi.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Pyörän nastat ja muita lastuja
2. Kommentoi kaupungin raporttia
3. Peltomarketteja vai kauppakujia?

Vihreiden numerot ovat välillä 132-231 – käy siis tarkistamassa Oulun vihreiden ehdokkaiden lista, jos haluat äänestää Vihreitä, mutta minä en tunnu täysin sopivalta ehdokkaalta.

Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):

1. Pieni kaino pyyntö
2. Rohkeutta on…