No onpas tämä nyt melkoista. Yli kuukausi on vierähtänyt, enkä ole saanut yhtään blogikirjoitusta tehtyä. Pakko kai tässä on ryhdistäytyä ja yrittää saada näitä nyt ainakin sen kerran viikossa kirjoitettua. (Ja samalla voisin lopettaa tämän jokaisen kirjoituksen alussa olevan päivittelyn päivittämättömyydestäni.)
Mutta tällä kertaa aiheena on siis: “Näin hajotat pyöräsi kätevästi talvipakkasilla.”
Viime syksynä tuossa kunnallisvaalien alla olin menossa jakamaan Vihreiden vaalilehteä vanhoille kotikulmilleni. Siinä ylämäessä sitten pyöräni (24-vaihteinen Kuwahara) takavaihtajan vaijeri napsahti poikki. No ei siinä mitään, kyllähän sillä vielä jotenkuten polki, etuvaihtajaa käyttäen sai nauttia jopa kolmesta vaihteesta. Ostin uuden vaijerin ja meinastin, että kyllähän tuo kohta pitäisi korjata. Kunnes…
Jonakin aamuna siinä vaalien jälkeen minulla oli kiire töihin. Hyppäsin pyöräni selkään talon pihalla ja polkaisin voimakkaasti, ja “naps!” kuului ketjusta. Sehän meni siis poikki. Jätin pyörän siihen ja hyppäsin bussiin, jolla ehdin harjoituksia pitämään ajoissa. Siinä samalla päätin alkaa kävellä töihin (eli mennä bussilla siis oikeasti). Pyörä jäi telineeseen, ja taisipa talven tullen poikki mennyt ketju ruostua vähän pahemman puoleisesti siinä.
Viime viikolla bussikortistani loppuivat matkat. Kuukausikorttia en ole enää muutamaan vuoteen harrastanut, vaan olen mahdollisimman paljon kävellyt ja pyöräillyt Linnanmaalle. 40 matkan kortti on siis tullut siinä käytössä edullisemmaksi. Vaan jotenkin sitä on kai vanhuuttaan laiskistunut ja alkanut käyttää bussia aina “kun ei nyt vaan jaksa/ehdi/viitsi/mitävaan kävellä”, joten niitä matkoja kului aika vauhdilla. Siksipä päätinkin alkaa taas pyöräillä. Muutama edestakainen matka meni äitini vanhalla pyörällä, joka oli otettu Elinalle käyttöön. Hyvin pian tosin ymmärsin, miksi sekä äitini että Elina eivät halua sillä ajaa. Se on suorastaan aivan kaamean jäykkä polkea, ja normaalisti talvikelillä 20-25 minuutin pyörämatkaan keskustasta yliopistolle meni järjestään yli 35 minuuttia. Kävinkin metsästämässä aluksi ketjunkatkaisijaa eri liikkeistä, joista mistään ei sellaista löytynyt. Ostin siis uuden ketjun ja päätin pyhästi korjata oman pyöräni nyt kuntoon.
Siinä muutaman asteen pakkasessa sormet kohmeessa onnistuin kun onnistuinkin ottamaan oikean vaihdevivun irti, etsimään sieltä vaihdevaijerin pään (vaijeri oli mennyt poikki aivan pään vierestä, joten sen löytäminen oli haastavaa) sekä laittamaan uuden vaijerin paikalleen. Sain sen jopa vaihtajaan asti vedettyä, vaikka nyt yksi säie vähän rispaantuikin matkalla. Tämän jälkeen otin paketista uuden ketjun, pujotin sen paikalleen, kiinnitin liitospalan ja testasin. Näytti toimivan ihan kohtuullisesti, joten kävin sisällä pesemässä käsiäni ja valmistauduin lähtöön. Ensimmäinen polkaisu – ketjut hyppäsivät välittömästi pois paikoiltaan.
Kun sain ketjut uudelleen paikoilleen, pääsin matkaan. Vaihteet tuntuivat vaihtuvan ihan hyvin, vaikka vähän rämisivätkin. Pääsin yliopistolle ja kaikki oli hyvin. Tai ainakin niin luulin.
Pois lähtiessäni ketjut hyppäsivät luonnollisesti heti ensimmäisellä polkaisulla pois. Tällä kertaa tosin takavaihtaja meni aika nätisti solmuun – suoraan pinnojen väliin. Sain sen irti ja yritin jatkaa matkaani, kunnes noin 150 metrin jälkeen tämä tapahtui uudestaan. Uhkuin ja puhkuin pahaa tuulta siinä yrittäessäni irroittaa takavaihtajaa pinnoista. Huomasin samalla, että ketju menee vaihtajassa väärin, jonka takia se yleensäkin pääsee kääntymään niin paljon, että se pääsee pinnojen väliin. Ja lisäksi huomasin, että takavaihtajan kiinnikepala oli pahasti vääntynyt.
Irroittelin siinä sitten vaihtajan kokonaan rungosta, etsin ketjun liitospalan ja avasin sen, ja laitoin ketjun menemään oikein. Sitten yritin kiinnittää vaihtajan takaisin mahdollisimman suoraan, mutta se jäi pahasti vinoon. Vaihteet toimivat muutaman asteen huonommin kuin menomatkalla, ja alkoivat lisäksi hyppiä pahasti. Ja huomasin, että suurimmalle vaihteelle ei auttanut mennä – ketju jäi vain jumiin.
Nyt minulla on siis pyörä, jossa toimii noin 2-3 vaihdetta. Ketju on liian pitkä, jonka takia se hyppii toisinaan pahasti. Vaihdevaijeri on rispaantunut, vaikkakaan se ei nyt varsinaisesti haittaa (ainakaan vielä). Takavaihtaja on vahingoittunut, ja ilmeisesti se on ollut jo pidempään, sillä epäilen alkuperäisen ketjun katkenneen juuri siksi, että vaihtajan kiinnikepala on vääntynyt ja ketju jäi sen vuoksi täysin jumiin ja katkesi.
Että näin helppoa on hajottaa pyörä. Vastaisuudesssa voisin käyttää jotakin korjaamoa noiden vahinkojen korjaamiseen. Ellei jollakulla ole sitten antaa jotain hyvää pointteria sivustoon, jossa ohjeistetaan viisi peukaloa kädessään syntyneille pyöränkorjauksen saloja..?
Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):
- Eduskuntatyöskentelyn mahdottomuudesta Tänään se paljon puitu Lex M^HNokia meni sitten kirkkaasti läpi eduskunnan äänestyksessä. Kaksi vihreää kansanedustajaa äänesti lakia vastaan. Jos oikein...