Tänään olen taas urakalla kulkenut ympäri Oulua, juossut kiireellä töihin, töistä kokoukseen, kokouksesta kauppaan, kaupasta vaaliroinaa ja -rompetta tekemään ja sitten taas kotiin. Tai oikeastaan en ole juossut, vaan pyöräillyt. Ja siinä pyöräillessä tulee monesti ajatelleeksi, että vaikka kuka mitä sanoisi, niin tämä kotikaupunkini on oikeastaan aika kaunis paikka.
Joskus tuosta väittämästä ollaan kyllä eri mieltä. Haukutaan, että kaupungin parhaalle paikalle on rakennettu sellutehdas, tai että täällä on niin tasaista että mikään ei näytä miltään. Eikä kaupungin arkkitehtuurikaan ole mitään verrattuna ihan mihin tahansa muuhun kaupunkiin.
Minusta sellutehdas on erityisesti pimeällä komea näky. Noin yleensäkin se kontrasti, mitä pimeä ja valo saavat aikaan sykähdyttävät. Ja tasaisuus ei ole minua koskaan haitannut, näkeepähän pidemmälle! Arkkitehtuuripointti on tavallaan ihan totta, sen verran monta kaunista rakennusta tästä kaupungista on hävitetty. Onneksi sentään niitäkin on vielä jäljellä, ja jos ei muuta, niin pieniä kivoja yksityiskohtia löytyy tämänkin kaupungin taloista. Katselkaa vaikka!
Yksi suosikkikohteitani on kyllä joen suisto ja rannat. Joen ylittävällä Rautasillalla näin myös kerran kauneimman maiseman mihin olen Oulussa törmännyt. Oli (ehkä hieman) kirpeä huhtikuinen yö. Olin pyöräilemässä kaupungista kotiini, tulin juhlimasta ystäväni syntymäpäivää. Rautasillalla oli sumua. Katsahdin vasemmalle, ja näin voimalaitoksen. Se kylpi sumunsekaisessa valossa, joka valaisi rannatkin. Pysähdyin katselemaan, ja katselin näkyä varmasti viisi minuuttia.
Jos olisin tuolloin omistanut kameran, olisin ottanut kuvan ja tarjoaisin sen nyt tässä teille. Vastaavaa tilaisuutta ei vaan välttämättä koskaan enää tule. Sen sijaan, käykää vilkaisemassa Oulu Kuvissa -blogia.
Aiheeseen mahdollisesti liittyvää (automaattisesti generoitu):
- Kaupunkipyörät Ouluunkin? Juu, tiedän kyllä, että minun pitäisi juuri nyt kirjoitella diplomityötäni. Onneksi tämän merkinnän kirjoittamiseen ei mene kuin pari minuuttia… :)...
- Lippuvihko ja muoviläpyskä Huomasinpas tuossa, että minulla on vielä jäljellä kymmenkunta opiskelijalippua kaupungin kuntosaleille vihkossa, jonka taisin ostaa viime vuoden loppupuolella. Olisi siis...
- Lomamatkalla opittua Olipas kiva viettää lomaa – kerrankin. Kävimme Elinan kanssa pyöräilemässä noin viikon verran Länsi-Suomessa. Matka kävi ensin junalla Poriin, josta...
14. lokakuuta 2008 kello 00:16
Oulu herää henkiin pimeydessä. Vain talvisin se paljastaa todelliset kasvonsa. Kun kesäisin laskeutuu Ouluun, näkee väin silmänkantamattomiin metsää, mutta talvisin koko seutu kylpee valomeressä. Kesämökeilleen tyhjentyneen Oulun kesäinen eloisuus ja pikkukaupunki-idyllisyys onkin harhaa, joka kuihtuu syksyisin latomerestä versonneen lähiömeren puhjetessa kukkaansa ja loistaessa avaruuteen asti kuinka tämä ei ole kaupunki vaan yksi suuri lähiö.
14. lokakuuta 2008 kello 08:42
Oulu on tosiaan kaunis kaupunki eivätkä kuvauskohteet tunnu ehtyvän. Valon määrä vain hupenee syksyllä niin, että kuvausaikaa on vain muutama tunti.
Kiitti linkkauksesta :)