Kiitos!

Enpä voi oikein muuta nyt sanoa, kuin että kiitos! Sain vaaleissa 99 ääntä – tulos, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Lisäksi Vihreät nousi valtakunnassa neljänneksi ja Oulussa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, molemmat todella hienoja edistysaskeleita.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin aion kyllä jatkaa vielä blogin pitämistä. Ehkä en ihan samaa tahtia tänne kirjoittele kuin tässä vaalien alla, mutta yritän ainakin yhden artikkelin viikossa kirjoittaa. Kyllä tässä kaupungissa sen verran paljon tapahtuu, että vähintään sen verran yritän vastaisuudessakin ajatuksiani ilmaista.

Ja vielä kerran: kiitos!

Tiivistelmä

Tänään olin taas Rotuaarilla jakamassa vaalimainoksiani ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Muutamat tulivat kysyneeksi minulta joukkoliikenteen kehittämisestä, josta kannattaa lukea noita vähän aiempia merkintöjä. Yhtä asiaa en niissä kuitenkaan ole käsitellyt, ja se on Oulun kaupunkirakenteen tiivistäminen.

Käytännössähän se tarkoittaa siis sitä, että asuntoja rakennetaan tiiviimmin, eli joko korkeampia taloja, tai sitten pihasta nipistäen. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällaista rakentamista pitäisi Oulussa suosia selvästi nykyistä enemmän: noita pientaloalueita kun kaavoitetaan, pitäisi niiden keskelle saada mielellään esimerkiksi Puulinnanmaan tyyppistä pienkerrostalorakentamista, tai ihan tavallisia kerrostaloja. Minusta ei ole mikään pakko tyypittää joitakin alueita pelkästään kerrostaloalueiksi, joitakin pientaloalueiksi; mielellään uudet alueet olisivat näiden sekoituksia.

Kun uusien alueiden asukastiheys on suurempi kuin vanhoilla alueilla, on alueilla myös enemmän joukkoliikenteen käyttäjiä per neliökilometri. Eli tällöin joukkoliikennekin tehostuu, kun ei ole pakko bussilla mennä joka pikkutietä pitkin, vaan voidaan kerätä ja tiputtaa matkustajat alueiden keskuskaduille, johon kaikilla asukkailla on lyhyt matka. Tämä voisi myös mahdollistaa raideliikenteen tehokkaamman käytön, kun alueilta ihmiset voisivat helposti hypätä junaan ja liikahtaa nopeasti keskustaan tai minne haluavatkin.

Oma lukunsa kaupunkirakenteen tiivistämisessä on luonnollisesti keskusta, josta voisin kokonaisen merkinnän kirjoittaa erikseenkin. Mainitsenpa kuitenkin tässä lyhyesti, että keskustan rakennuskantaa pitäisi minusta selvästi tiivistää: rakentaa myös sisäpihat täyteen, nostaa keskimääräinen kerrosmäärä ainakin viiteen, jne. Näin keskustaan saataisiin enemmän asukkaita, jotka tekisivät koko keskustasta elävämmän paikan – puhumattakaan siitä, että samalla joukkoliikenteen käyttäjiä tulisi selkeästi lisää.

Tämä kaikki on toki kunnallispolitiikassa hidasta, sillä muutokset kaavoituksessa näkyvät yleensä vasta vuosien päästä. Siksipä muutos pitäisi aloitta jo mahdollisimman pian, jotta saadaan tästä kaupungista taas vähän parempi paikka olla ja elää!

Pieni kaino pyyntö

Minulla olisi kaikille lukijoilleni pieni pyyntö. Se koskee kunnallisvaaleja, joissa olen siis Vihreiden ehdokkaana Oulussa numerolla 222. Tarvitsisin nimittäin apuasi äänien hankkimisessa.

Olen yrittänyt uhrata mahdollisimman paljon vapaa-aikaani vaalityöhön, mutta en usko pelkän oman ponnisteluni ihan riittävän niihin pariinsataan ääneen, joilla Vihreiden listalta todennäköisesti pääsee läpi. Siksipä toivonkin, että voisit vielä viime metreillä auttaa minua vaalityössäni ja houkutella mahdollisimman monta tuttuasi äänestämään numeroa 222 Oulussa. Kaikkein parasta olisi, jos voisit lauantain ja sunnuntain aikana soittaa perheellesi, ystävillesi ja tuttavillesi, ja pyytää heitä äänestämään minua sunnuntaina. Voit myös lähettää teksti-, sähköposti- tai vaikka Facebook-viestejä – pääasia on tavoittaa mahdollisimman monta äänestäjää henkilökohtaisesti. Seuraavassa olisi tekstiviestimalli (143 merkkiä poislukien viimeinen sana), jota voit halutessasi käyttää:

“Hei! Muista äänestää vaaleissa. Ehdokkaani on Juha Tiensyrjä (222) Vihreiden listalta. Äänestä sinäkin häntä! Katso http://juissi.iki.fi/. T: Nimesi”

Jos tämän voit puolestani tehdä, arvostan asiaa aivan valtavan paljon!

Avoimuuden avaimet, vapauden voitot

“Oletko sinä joku kommunisti, kun tuollaisia jakelet?” kysyi minulta viikko sitten eräs yliopistolla tapaamani henkilö, kun menin tarjoamaan hänelle VALO-CD:tä vaalimainokseni kera. Siitäpä sitä sitten kertoilemaan, mikä juttu tämä on, ja mitä nämä avoimet ja vapaat ohjelmistot ovat. Ehkä sieltä ääni, ehkä ei – samapa tuo, meni se CD-levy sentään käyttöön.

Joidenkin ihmisten on hankala ymmärtää, mitä se vapaus ja avoimuus ohjelmistojen kohdalla tarkoittaa. Jotkut toki ymmärtävät asian hyvinkin, ja levyä tarjotessani kysyvät: “Onko siinä Linux-ohjelmia?” Nämä henkilöt ovat valitettavasti vähemmistö, sillä nykypäivän ihmiset ovat käyttäneet lähinnä yhden kaupallisen tahon tuotteita koko sen ajan, kun ovat tietokoneita käyttäneet. Minusta olisi jo aika antaa ihmisille muitakin vaihtoehtoja; aloitetaan siis kunnista!

“Täällä taas tämä rohkea sissi yrittää selviytyä Linuxilla. Käyttäisit sinäkin oikeaa käyttöjärjestelmää”, sanoi puolestaan työyhteisöni jäsen, kun selaimeni kaatui PDF-lukijaa suljettaessa. Onhan toki totta, että aina eivät avoimetkaan ohjelmat toimi niinkuin pitäisi; eivät ne kaupallisetkaan aina toimi, mutta niiden toimimattomuudesta on puhuttu jo niin paljon, että se ei ihmetytä enää ketään. Noin yleisesti ottaen avointen ohjelmistojen laatu on hyvällä tasolla, ja kukaan ei pakota käyttämään niitä alfa-tason esijulkaisuja, jotka kadottavat kaikki ottamasi kuvat, korvaavat kaikki mp3-musiikkitiedostosi Säkkijärven polkalla ja hajottavat verkkokorttisi. Mikä parasta, avoimet ohjelmat riittävät lähes kaikille käyttäjille – ei niitä kalliita ohjelmia ole oikeasti pakko ostaa!

Kunnissa avoimet ohjelmat säästävät rahaa, ainakin lisenssikustannusten verran. Tukipalvelut maksavat kuitenkin todennäköisesti saman verran sekä avointen että kaupallisten ohjelmistojen kanssa, mutta suuren kunnan tapauksessa 5000 työaseman lisenssikustannusten – á 100-1000 euroa vuoden-kolmen välein – poisto on suuri säästö. Onhan se toki mielenkiintoista lukea “tutkimuksia”, joissa kerrotaan avointen ohjelmistojen käyttöönoton aiheuttavan monia kertoja suuremmat kustannukset kuin päivittäminen uusimpaan kaupalliseen vaihtoehtoon. Nämä “tutkimukset” ovat vain vähän turhan usein kaupallisten toimijoiden rahoittamia, jolloin niiden tulokset kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Siispä, arvoisa lukijani, minulla on sinulle tehtävä: vaadi kuntasi päättäjiltä vaihtoehtoja! Käske, pyydä, ruinaa, potki ja huuda aina siihen asti, että kunnan tietokoneissa otetaan avoimet ohjelmistot käyttöön. Erityisesti avoimia ohjelmistoja pitää suosia kouluissa, jotta lapset ja nuoret oppivat vaihtoehtojen olemassaolosta ennen kuin heidät on aivopesty yhden yrityksen tuotteilla!

Hyvä kunnallisvaaliehdokas, sinulla on mahdollista vaikuttaa! Heti läpipääsysi jälkeen ala kirjoittaa valtuustoaloitetta avoimien ohjelmistojen käyttöönottamiseksi. Kirjoita myös paikkakuntasi lehden mielipidepalstalle ja herätä muutenkin keskustelua asiasta. Yhdessä voimme vaikuttaa avoimuuden ja vapauden puolesta!

Avoimia karttoja Oulustakin

Törmäsinpäs viime keväänä blogikirjoitukseen avoimista katukartoista ja niiden käytöstä Nokian N810 Internet Tabletilla. Siitä innostuneena onnistuin kiinnittämään oman N810:ni mukana tulleen autotelineen pyöräni tankoon käyttäen vanhaa soittokelloa apuna. Tarkoituksenani oli itsekin kartoittaa Oulua ja samalla auttaa OpenStreetMap-projektia, mutta jotenkin se kesän kiireissä jäi. Nettitabletti telineineen on kyllä ollut muuten kovalla käytöllä pyöräillessä. En siis itse kartoittamiseen osallistunut, mutta projektille olen lahjoittanut jonkin verran prosessoriaikaa karttakuvien generointiin.

Josta tulikin mieleeni, että se skripti ei ole tainnut pariin kuukauteen pyöriä, kun kone buutattiin. Laitanpas sen taas päälle.

Tänään oli Kalevassa pari juttua tästä samasta aiheesta. Jussi-Pekka Huhtamäki on kartoittanut paljon Oulua, ja ihan hyvältähän tuo jo näyttää – minusta aika käyttökelpoiselta jo jopa navigaatiokäyttöä ajatellen. Myös alkuun pääsemisestä on lyhyt juttu kirjoitettu.

Toivon kovasti, että ensi kesänä jaksaisin itsekin suorittaa vähän tarkempaa kartoitusta Oulussa ja lähialueilla – tarvikkeet siihen ovat jo hyvinkin olemassa, enää puuttuu vain se into lähteä iltaisin töiden jälkeen tutkimaan uusia kaupunginosia ja naapurikuntia pyörän selästä. Muistakaapa siis ensi kesänä potkia minua liikkeelle, jotta me kaikki saamme parempia ja tarkempia avoimia karttoja kaikkeen käyttöön! :)

Lääkelaitostelua

Ohhoh, Kaleva kertoo, että lääkelaitos olisi sittenkin tulossa Ouluun. Minä kun jo ehdin kuvitella, että homma olisi koplattu Kuopioon, jossa on vahvaa farmasian alan koulutusta ja tutkimusta. [Edit 22.10.2008 klo 15.24: voishan sitä lukea tuon tekstinkin oikein ajatuksen kanssa, kyse on siis että Oulun seudun päättäjät ovat ottaneet kantaa asiaan, eikä kukaan muu. Tyhmä tyhmä minä.]

Etelässä on jo jokin aika sitten valiteltu, että valtion laitosten siirto pois Helsingistä haittaa niiden tehtävän toteuttamista. No, minä en ainakaan jaksa tästä aiheesta valittaa, kiva että Oulullekin tapahtuu joskus jotain hyvää!

Kaupunkipyörät Ouluunkin?

Juu, tiedän kyllä, että minun pitäisi juuri nyt kirjoitella diplomityötäni. Onneksi tämän merkinnän kirjoittamiseen ei mene kuin pari minuuttia… :)

Tuli vaan tuossa mieleeni, että voisivatko kaupunkipyörät toimia Oulussakin? Eli siis sellaiset yksinkertaiset ja mielellään erittäin kestävät pyörät, joita voisi pikkusummalla ottaa käyttöön lyhyeksi aikaa. Esimerkkinä voisi vaikka toimia, että kun minä haluan matkustaa Kuopioon, voisin napata torilta pyörän käyttööni, pyöräillä sillä rautatieasemalle, ja jättää sen sinne telineeseen.

Kaupunkipyöriä taitaa Suomessa olla käytössä vain Helsingissä, eikä sielläkään enää niin hirveän paljon ilkivallasta ja pyörien kulumisesta johtuen. Lisää kai sinnekin oli tulossa joskus lähivuosina. Muualla maailmassa ainakin Kööpenhaminassa ja Barcelonassa on tuollaisia ollut.

Tuo viime merkinnässäni mainitsema OuluCard voisi olla oikeastaan aika hyvä väline kaupunkipyörien käyttöönottoon – sillä tiedettäisiin hyvin kuka pyörän on milloinkin ottanut käyttöön, ja varmasti se lisäisi myös kortin käyttöä ja käyttöarvoa huomattavasti. Käytännön ongelmia noista pyöristä aina on, mutta muiden kaupunkien kokemuksia seuraamalla suurimmat sudenkuopat saataisiin varmasti ylitettyä.

No, meni tässä viisi minuuttia, mutta nytpä siirryn taas ahkeroimaan dippatyötä.

Lippuvihko ja muoviläpyskä

Huomasinpas tuossa, että minulla on vielä jäljellä kymmenkunta opiskelijalippua kaupungin kuntosaleille vihkossa, jonka taisin ostaa viime vuoden loppupuolella. Olisi siis ehkä jo vähitellen aika alkaa kulkea salilla vähän urheilemassa…

Mutta aloin vähän ihmetellä, että miksi minulla on ne liput vihkona? Onhan minulla myös tuommoinen muovinen läpyskä, jota myös OuluCardiksi taidetaan kutsua.

Tarina taitaa mennä suunnilleen niin, että joskus salille mennessä huomasin lippujeni loppuneen. Olisin niin kovin mielelläni ostanut sarjalipun kortilleni, jottei minun tarvitsisi sitä vihkoa kantaa mukanani, mutta sen toiminnallisuuden saaminen korttiin olisi vaatinut retken Neuvokkaaseen. Lipun olisin siis saanut paikan päällä, toiminnallisuutta en.

Mietinpä vaan, että miksi näin? Kyllähän siihen saa kirjastokorttiominaisuuden kirjastossa, joten miksi siihen ei voi saada urheilulippuominaisuutta urheilupaikoissa? Vai onnistuuko tuo jo nykyisin? Olisiko tässä jonkinlainen kehityksen paikka? Kyselenkö liikaa?

Joukkoliikenteen ongelmista

Näin kaukoliikenteen bussissa on hyvin aikaa miettiä kaikkea kivaa – heti sen jälkeen, kun läppäristä on loppunut akku, ja molemmat mukaan varatut lehdetkin on tullut jo tavattua. (Viime perjantaina ilmestynyt Vihreä Lanka oli muuten pullollaan hyviä juttuja, kannattaa etsiä se ja lukea.) Voisinpa siis muutaman sanan tavata tänne blogiinkin, tällä kertaa taas joukkoliikenteestä. Mikä siinä muuten on, että joukkoliikennevälineellä matkustaessaan ei muuta mieti?

Mietinpä siis vähän tuota joukkoliikenteen kehittämistä Oulun seudulla. Olishan se nimittäin kivaa, että bussilla pääsisi viiden minuutin välein minne haluaa, ja se maksaisi viisi senttiä per matka. Ja mikä parempaa, helppo ja nopea ja halpa lähijunaliikenne toisi ihmiset muualta Oulun keskustaan, josta pääsisi pikaraitiovaunuilla sinne minne haluaa.

Vaan maksaahan se aika pirun paljon. Kuka sen maksaa? Millä rahalla?

Tuossa visiossa on toinenkin ongelma, ja se on se nopeus. Niin paljon kuin joukkoliikenteen puolestapuhujat kehuvatkin joukkoliikenteen olevan nopeaa – nopeampaa kuin oman auton käyttö vastaaviin matkoihin – sitä se ei valitettavasti yleensä ole. Olettehan toki huomanneet, että Oulussa kulkevat bussit liikahtelevat jokaisen pikkutien kautta, kun sinne haluttuun määränpäähän menisi suorakin tie? Ai ette? No, menkääpä joskus jonnekin muuallekin kuin keskustasta tai Tuirasta Linnanmaalle. Se reittipä taitaa olla melkein ainoa hyvin toimiva linja tässä kaupungisssa, mutta siinäkin on joitakin pikku ongelmia – niistä ärsyttävin on se, että bussit menevät noin kahdesti tunnissa kaikki peräkkäin, ja jos myöhästyy, joutuukin odottelemaan taas reilut 20 minuuttia.

Vaan matkustamiseen menee aikaa. Bussin odotteluunkin menee aikaa, vuorovälejä pitäisi siis tihentää. Ja auta armias, jos pitää vaihtaa bussia! Siinä sitä aikaa vasta meneekin, kun pitää odotella pysäkillä puoli tuntia. Valitettavasti nykyisillä järjestelyillä erityisesti nuo vaihdot ovat hankalia. Jos joskus tänne saataisiin vaikka tuo lähijunaliikenne toimimaan kunnolla, voisi se jonkin verran helpottaa ainakin lähikunnista kaupunkiin kulkevien tilannetta. Juna on nimittäin nopeampi kulkuväline kuin bussi, joten vaikka vaihtoon kuluukin aikaa, kokonaisuutena junaa käyttämällä matka-aika voisi vähentyä.

Junan ja raitiovaunujen kanssa Oulussakin voitaisiin joissakin paikoissa siirtyä järkevään syöttöliikenteeseen. Nyt mikään bussilinja ei toimi vain syöttäjänä alueelta muualle lähteviin busseihin, vaan sama auto kerää kaikki matkustajat alueelta ja lähtee sitten matkustajineen seuraavalle alueelle. Jos saataisiin vaikka nopea raitiovaunulinja välille OYS-keskusta-Linnanmaa, voitaisiin näiden alueiden lähellä olevien alueiden matkustajat vain lyhyin vuorovälein syöttää ratikkalinjalle. Matka-aikaa ei menisi turhiin vaihtoihin, kun ratikan ja syöttöliikenteen aikataulut menisivät yksiin, ja matkakin sujuisi nykyistä nopeammin.

Tarvitaan siis vain raiteita, niin junille kuin ratikoillekin. Ne ovat kalliita, mutta uskoisin niiden maksavan muutamassa vuosikymmenessä itsensä reilusti takaisin. Vaan kuka tämänkin lystin meille maksaisi? Mukavinta olisi, jos se olisi se kuuluisa Joku Muu, mutta taitaapa se kuitenkin olla se ruma hyypiö, joka aamuisin aina vessan peilistä tuijottaa.

Matkailijaratikka olisi muuten aika pop juttu. Siis semmoinen, joka kulkisi keskustasta vaikka vain kesäisin Pikisaaren kautta Nallikariin. Vai mitä?

Vaalirahoitukseni

Tässäpä teille tiedoksi vaalirahoitukseni aikalailla kokonaisuudessaan. Tuskin tuohon kummempia muutoksia enää tulee.

Menot

  • Ehdokasmaksu 300,00 €
  • Vaalimainosten tarvikkeet 96,00 €
  • Yhteensä: 396,00 €

Tulot

  • Ei tuloja

Olen siis maksanut kaikki kampanjani kustannukset omasta pussistani, ja budjetissakin olen näköjään aika hyvin pysynyt.