Ensimmäisen blogikirjoituksen kirjoittaminen on uskoakseni se kaikkein vaikein asia blogin pitämisessä. Toista merkintää en ole vielä kirjoittanut, joten en tiedä miten kauan siihen menee, mutta kyllä minulla jonkin aikaa kesti miettiä tämän ensimmäisen kirjoituksen aihe. Se kertokoon tästä kaupungista, joka minulle on toiminut kotina nyt noin kaksikymmentäkuusi vuotta. (Jos joku ei vielä ole tajunnut, niin kyse on Oulusta.)

Oulu on minulle kaupunki, jossa kaikki asiat ovat päin helvettiä. Tai eivät kaikki asiat, mutta nekin asiat jotka ovat täällä jotakuinkin hyvin, on jossain muualla hoidettu vielä paremmin. Jos tiedät paremmin, niin kerro minulle missä asiassa Oulu on paras kaupunki maailmassa? Tai edes Suomessa? Tätä lähtökohtaa ajatellen onkin hiukan erikoista, että pidän tästä kaupungista silti niin paljon. Ihmiset täällä eivät ole mitenkään erikoisen ystävällisiä (eivät toki kovin töykeitäkään), säätilat ovat aina vähän niin ja näin, kaupungissa tehdään paljon mielestäni outoja päätöksiä, mutta joskus myös ihan hyviä päätöksiä.

Joskus minusta tuntuu, että vaikka asiat ovat muualla paremmin, ei se vihreämpi ruoho siellä aidan toisella puolella silti ole yhtä hyvää kuin tämä auringon kellastama täällä.

Siksi aloin tätä blogiakin kirjoittaa. Kuvastakoon tämä tavallaan sitä ristiriitaa, mikä henkilössäni vallitsee kotiani kohtaan. Tyytyväinen olen, jos tämä ristiriita edes joskus herättää vähänkin keskustelua tai jopa originelleja ajatuksia jossakin päässä. Kai minä silloin olen tehnyt jotain oikein.