Raatti ja raha

Kuten tuossa pari kirjoitusta sitten kommentoin, valtuutettu Huikari esitti lehden mielipidepalstalla Raatin peruskorjauksen hylkäämistä ja uuden urheilukentän rakentamista Huuhkajanpuistoon. Samalla hienolla paikalla oleva saari annettaisiin taas gryndereiden leikkikentäksi, mikä on taas aivan järkyttävän Huono Idea.

Jep, onhan se totta, että Raatin peruskorjaus- ja kehityskustannukset nousevat budjetoitua suuremmiksi. Minusta se on jopa aika luonnollista – budjetti on tehty aikapäivää sitten, ja eikös siitä tehty uusikin päätös aika vasta, jossa budjettia korotettiin? No, kuitenkin. Tämä budjetinylitysongelma on nyt taas tullut siitä, että Raattia ei ole korjattu silloin, kun se olisi pitänyt korjata. Nyt syitä on ainakin seuraavia:

  • Raatti on päässyt vielä entistä huonompaan kuntoon, joten sen korjaus maksaa enemmän.
  • Rahan hinta on noussut, joten maksaahan se silloin enemmän.

Minusta tuollainen on aina vähän vastuutonta kunnallispolitiikkaa – kun jotakin pitäisi tehdä, sitä ei tehdäkään heti, vaan selvitellään ja odotellaan muutama vuosi katsellen, josko se siitä halpenisi. Uutinen: ei se siitä halpene. Jos viimeaikainen kehitys maailmantaloudessa jatkuu, niin kustannusten nousu saattaa taittua joksikin aikaa. Jotkin asiat saattavat halventua, työvoima lähinnä. Mutta aina kun mennään eteenpäin ajassa, kustannukset nousevat väkisin.

Siksi minusta Raatti pitää korjata alkuperäisten suunnitelmien mukaan viimeistään heti. Ja siksi, jos jokin asia vaatii välitöntä panostusta, siihen pitää panostaa heti eikä muutaman vuoden päästä. Se käy pitkässä juoksussa kalliiksi oululaisille veronmaksajille.

Linnanniemi

Mitä sellaista Oulusta puuttuu, mikä löytyy Oulua suuremmista kaupungeista? (Tai ehkä Turussa ei sellaista ole, luulen. Eikä oikeastaan Espoossa tai Vantaallakaan, mutta nehän ovatkin jo oikeastaan pääkaupunkimme pieniä lähiöitä.) Käy yksi sellainen toki vuosittain Oulussakin, mutta eihän se ole sama asia.

Huvipuisto.

Junan ikkunasta katselin, kun Särkänniemi lipui hiljalleen ohi Tampereelle saavuttaessa. Tiedän toki, että kaikenlaisten isojen rautamöhkäleiden pyörittäminen ja kiepsuttaminen on energian tuhlausta, mutta silti minä haluaisin Ouluunkin huvipuiston.

Lapsena oli aina iloista päästä käymään jossakin huvipuistossa. Kiertävässä tivolissakin piti päästä joka vuosi käymään, mielellään monesti. Eivätkä Linnanmäki ja Särkänniemi ole vieläkään menettäneet tenhoaan, vaikka edellisestä vierailusta kumpaankaan on jo vuosia aikaa. Jotenkin siis innostuin, kun Kempeleeseen suunniteltiin huvipuistoa joskus muutama vuosi sitten.

Kempele on tietysti paikkana vähän ongelmallinen muun muassa sen rajoittuneen joukkoliikenteen vuoksi. Muutenkin minusta huvitukset pitäisi tuoda lähelle ihmisiä, ei viedä ihmisiä kauas huvitusten luo. Linnanmäki ja Särkänniemi ovat molemmat aika lähellä isäntäkaupunkiensa keskustaa, joten onnistuisiko moinen Oulussa?

Yhtenä paikkana tulee mieleen Hietasaari. En ole kyllä yhtään varma, löytyykö sieltä riittävän isoa aluetta huvipuistolle, mutta ainakin se olisi lähellä keskustaa, ja huvipuisto varmaan houkuttelisi myös kesäisin Nallikarin entistä täydemmäksi. (Pitäisikö tällöin myös Nallikarin hiekkarantaa laajentaa?)

Jos valtuutettu Huikarin idea Raatin kentän purkamisesta ja uuden rakentamisesta Huuhkajanpuistoon (Kalevan mielipidepalsta joskus männäviikolla) menee läpi, olisi Raatti kyllä myös loistava paikka huvipuistolle. Jos idea ei ota tulta alleen, voitaisiin harkita taas Huuhkajanpuistoa. Se on tosin hiukan kaukana keskustasta. Vaan eiköhän sinne saataisi hyvät bussiyhteydet aikaiseksi, ja tilaa ainakin olisi riittävästi.

Turhaapa sitä huvipuistoa on veronmaksajien rahoilla tehdä, joten mistä löytyisi riittävän rikas ja lapsenmielinen yrittäjä huvipuistoa pyörittämään?

Lättähattun pojan paluu

Jotenkin kummassa nämä junassa kirjoitetut blogimerkinnät tuntuvat keskittyvän joukkoliikenteeseen ja sen kehittämiseen. Koittakaa kestää vielä tämä merkintä, yritän seuraavaksi keksiä jotain muutakin kirjoitettavaa. :)

Siispä aiheeseen. Lättähatut, jos nyt oikein olen asian käsittänyt, olivat pieniä junia, joissa veturi ja vaunu olivat yhdistyneet. Niillä ajeltiin lyhyitä ja hiukan pidempiä matkoja, ei kuitenkaan kaukoliikennettä. Ja ne – tai oikeastaan samantyyppiset uudemmat mallit – toimisivat varmasti hienosti myös Oulun alueen lähiliikenteen kehittäjinä!

Nykyisinhän lähijunaliikennettä on pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Minusta sitä olisi syytä tuoda muaallekin, erityisesti Oulun seudulle. Nykyisin Oulun ympäryskunnissa on paljon ihmisiä, jotka käyvät Oulussa töissä. Uskoisin monen heistä olevan valmis käyttämään työmatkoihinsa joukkoliikennettä, jos se olisi toimivaa ja edullista. Valitettavasti toimivuus on suhteellinen käsite, ja edullista joukkoliikenne ei ihan aina ole.

Nykyisenkaltaisen bussiliikenteen hintojen koko ajan noustessa ehdotan seuraavaa: pienet lättähattujen kaltaiset lähijunat kulkemaan Oulun ja ympäryskuntien väliä. Pienet citybussien kaltaiset autot hoitavat kunnissa syöttöliikenteen asemille, ja Oulussa pääseekin (tai ainakin joskus muutama vuosi sitten on päässyt…) helposti paikallisliikenteen bussien kyydissä minne vaan.

Jonkin verran uutta raidetta tuohon ainakin vaadittaisiin, sekä ehkä seisakkeita eri paikkoihin, mutta hyödyt ovat selvät: vähän saastuttava, nopea ja edullinen tapa kulkea lähialueilta Ouluun ilman omaa autoa. Eipä tässä taida olla esteenäkään enää kuin lailla määrätty raideliikenteen henkilökuljetusten kilpailukielto, mutta äkkiäkös sitä lakia muutetaan…

Kahden kerroksen väkeä

Johan tuo on aika testata, miltä mobiiliblogaus tuntuu. Istun siis juuri junassa, joka matkaa Oulusta Helsinkiin, ja kirjoittelen tätä nettitabletillani. Vaunu jossa istun on näitä uudempia kaksikerroksisia; paikkani on tässä vaunun päässä, noin suunnilleen kerroksessa puolitoista.

Noin junaliikennettä ajatellen Oulukin taitaa sijoittua jonnekin puolennentoista kerroksen paikkehille. Sinne tulee ja sieltä lähtee junia ihan kohtuullisen hyvin eri suunnista/suuntiin. Aikataulutkin ovat ihan ok. Kauas silti jäädään etelän hyvistä junayhteyksistä, mutta minkäpä teet – aivan liian vähän Oulussa ja muussakin pohjoisessa Suomessa on asukkaita tuota paremman junaliikenteen saamiseksi. Se vaan ei tarkoita, etteikö sitä liikennettä voisi muilla tavoin kehittää, ainakin etelän suuntaan.

Aivan, luit ajatukseni: kaksoisraide.

Tällä junalla menee vähän reilut seitsemän tuntia Oulusta Helsinkiin. Pendolinolla päästään jo alle kuuteen tuntiin, jos mikään ei mene rikki eivätkä ratatyöt hidasta menoa. Nuo ajat, yhdistettynä junalippujen nykyisin niin kovin korkeisiin hintoihin, aiheuttavat helposti sen, että moni lentää mieluummin Oulusta Helsinkiin. Kyllähän siihenkin kuluu aikaa kolmisen tuntia, kun lasketaan mukaan siirtymiset kentille ja kentiltä, mutta onko sillä tavallisen tallaajan mielestä mitään väliä, että lentokone saastuttaa huomattavan paljon junaa enemmän? Eipä oikeastaan, ja kun lentolippu on monesti vielä junaa halvempi, niin ymmärrän hyvin ihmisten valinnat.

Valtiovalta on suuressa viisaudessaan tehnyt päätöksen, että kaksoisraidetta Seinäjoelta Ouluun päin ei rakenneta kokonaan. Viimeaikaisten uutisten perusteella on vähän kyseenalaista, rakennetaanko sitä ollenkaan kustannusten nousun vuoksi. Kaksoisraide koko matkalle Seinäjoelta Ouluun olisi se tekijä, joka tekisi junamatkustuksesta taas riittävän nopeaa jopa lentämiseen verrattuna. Kaksoisraide ja tasoristeysten poistaminen nopeuttaisivat Pendolinon matkaa yli tunnilla, jopa parilla.

On valtiovallan puolelta hyvin typerää ja lyhytnäköistä jättää rataremontti puolitiehen. Pohjois-eteläsuuntainen raide kun on koko Pohjois-Suomen elinehto! Öljyn hinnannousun vuoksi kuljetuksia pitäisi siirtää entistä enemmän raiteille, mutta sitäpä ei voi tehdä: kapasiteetti ei riitä. Siispä nelostie kärsii ja luonto ei kiitä.

Rahat raidetöiden tekemiseksi koko matkaltaan Seinäjoen ja Oulun välille on saatava, ja mahdollisimman pian! Kun asiaa seuraavan kerran katsotaan joskus kymmenen vuoden päästä, ehtivät kustannukset nousta liiaksi, joten taas päädytään johonkin torsoon ratkaisuun joka ei todellisuudessa auta ketään. Homma siis kerralla kuntoon, kiitos!

Miksi matalaa?

Tänään huomasin taas Kalevasta (25.9.2008, sivu 8, “Oululla kyläpahasen identiteetti”), kuinka yliopiston entinen vararehtori ja arkkitehtuurin osaston johtaja Jouni Koiso-Kanttilakin liittyy tähän joukkoon, jonka mielestä keskustaan ei vaan saa tehdä korkeita taloja. Tähän joukkoon tuntuvat kuuluneen oikeastaan kaikki oululaiset arkkitehdit, mukaan luettuna nykyinen arkkitehtuurin osaston johtaja ja kaupunginarkkitehti.

Kaikilla saa olla toki oma mielipide, mutta minä haluaisin kuulla vähän perusteluja: miksi Oulun keskustan pitää olla tasakorkea ja matala, ja mikään rakennus ei saa erottua? Mistä tämä tällainen ajattelu kumpuaa?

Tästä on varmaan joskus näiltä kieltämättä tässä asiassa vaikutusvaltaisilta henkilöiltä kysyttykin, mutta minä en ole vastausta kuullut tai se on vain yksinkertaisesti mennyt ohi. Osaisiko joku siis vastata minulle?

Rotuvaarin pyöräkaista

Lyhyestä blogikirjoitus kaunis: Kaleva kirjoittaa, että tekninen lautakunta on äänestänyt Rotuaarille tulevan kokeiluluontoisen pyöräkaistan puolesta. Tämä kuulostaa oikein hyvältä! Jos homma pelaa hyvin, niin toivon, että muuallekin keskustaan – lähinnä autoteille – saadaan selkeästi merkityt ja kattavat pyöräkaistat, jotta keskustassa pyöräily olisi helpompaa ja ennen kaikkea turvallisempaa.

Vähän vaan huolettaa jalankulkijat, jotka eivät varmaankaan Rotuaarilla tajua sen pyöräkaistan merkitystä, kuten aika moni ei tajua Kirkkokadun kaksiosaista kevyen liikenteen väylääkään. Voin taas mielessäni kuvitella, kuinka tuulikkiukkolat taas lehtien palstoilla kirkuvat, kuinka he Rotuaarilla (keskellä pyöräkaistaa) kävellessään tulivat miltei yliajetuiksi näiden lähes sataa ajavien huligaanien toimesta.

Täysipäiväinen poliitikko

Jari-Pekka kirjoittaa blogissaan mielenkiintoisia ajatuksia kuntavaaleista ja niissä äänestämisestä. Erityisesti pidin tuosta ideasta, että tähänkin kaupunkiin saataisiin ammattipoliitikkojen ryhmä – ei pelkästään pormestari, kuten esimerkiksi Tampereella, vaan koko kaupunginhallitus voisi olla palkattuja ammattilaisia!

Nykyäänhän Oulua – ja varmaan kaikkia kuntia – leimaa se ajatus, että kasvottomat virkamiehet tekevät mitä lystäävät, ja poliitikot eivät pysty heitä pitämään aisoissaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ei ihmisillä ole palkkatyönsä ja harrastustensa lisäksi heittää tunteja päivästä politiikan tekemiseen, siis asioiden lukemiseen, selvittämiseen, läpikäymiseen, niistä keskusteluun ja päättämiseen. Jos täysipäiväinen kunnallispolitikointi olisi edes pienelle luottamushenkilöiden ryhmälle (eli kunnanhallituksen jäsenille) mahdollista niin, että heidän ei tarvisi käydä töissä, uskoisin tämän heijastuvan aika lailla heti positiivisesti kunnallispolitiikkaa kohtaan.

Aivan samanlaista järjestelmää tässä ei toki luotaisi kuin eduskunta ja hallitus, mutta jollakin tapaa samanlainen järjestelmähän tässä syntyisi. Kyseessä ei olisi työpaikka per se, vaan poliittisen luottamushenkilön saama palkkio tekemästään valmistelu- ja päätöstyöstä. Eli käytännössä hallitukselle ei kuitenkaan työsuhteita solmittaisi, vaan he olisivat siis nykyiseen tyyliin helposti ja vaivattomasti pois heitettävissä heti (takaisin rivivaltuutetuiksi), kun tekemänsä politiikka ei enää valtuustoa kiinnosta.

Pormestarimalli on myös aika kiinnostava tapa tehdä politiikasta kiinnostavaa. Miksi ei Ouluunkin vaaleilla valittu pormestari, ja hänelle 2-3 joko vaaleilla valittua apulaispormestaria tai valtuuston valitsemaa apulaiskaupunginjohtajaa? Tästä on aika-ajoin keskusteltu, minusta asiasta voitaisiin jutella Oulussa vähän enemmänkin.

J-P kirjoitti myös muutamia muita mielenkiintoisia pieniä huomioita tuossa kirjoituksessaan, niitä saatan kommentoida joskus myöhemmällä ajalla vähän lisää.

Altus!

Kommentoinpas taas hiukan paikallisen sanomalehden uutista, jossa haluttiin korkeampia rakennuksia kaupunkiin. Kommentoisin toki mielelläni myös muita artikkeleita ja kirjoituksia kuin lehdistä löytyviä, mutta ei niitä syystä tai toisesta kovin paljoa näytä olevan. Blogilistasta yritin etsiä Oulua koskevia blogeja, mutta niillä vähänkin relevantimman kuuloisilla ei ole ollut viime aikoina juuri päivityksiä. Jos jollakulla olisi nakata pointtereita Oulua käsitteleviin blogeihin, ottaisin niitä mielelläni vastaan.

Mutta palataanpa aiheeseen. Kaupunkiin, tai nimenomaan keskustaan, haluttaisiin saada korkeampia rakennuksia. Tämä tapahtuisi ilmeisesti uutta rakentamalla tai vanhoja korottamalla. Hieno idea, jälleen kerran! Mutta taas hieman yllättäen asiantuntijat ovat ideaa vastaan. Yliopiston ja kaupungin asiaa kommentoineet henkilöt ovat sitä mieltä, että niitä korkeita rakennuksia voisi sijoittaa vaikka Länsi-Toppilaan, ei keskustaan. Saa niitä sinnekin sijoittaa, mutta minusta kaupungin pitäisi näyttää kaupungilta, jolloin korkeita rakennuksia pitäisi saada myös keskustan alueelle. Lisäksi uudet asukkaat varmasti toisivat lisäelämää keskustan nykyisin (toisinaan) niin tyhjille kaduille, mikä on aina hyvä asia.

Artikkelissa ilmi tuotu idea yhden tai useamman korkean rakennuksen tekemisestä Raksilan puolelle rautatietä kuulostaa ainakin minun korvaani hyvältä. Tila oikeustalon ja eteläisen alikulun välillä onkin nykyisin vähän turhan pienellä käytöllä. Jos homma tehtäisiin oikein, niin bussiasema, Matkahuolto ja bussilaiturit voisivat ihan hyvin vallata rakennusten alakerrat, ja seuraavat 14 kerrosta ylöspäin olisivat sitten asuntoina. Plussana saataisiin maamerkki niille, jotka nykyisin valittavat junalla tullessaan tulevansa johonkin pieneen tuppukylään.

Vähän minun pitää kyllä ihmetellä sitä, että sekä kaupunginarkkitehti että yliopiston arkkitehtuurin osaston johtaja ovat niin kovasti Oulun keskustan talojen korottamista vastaan. Mistä moinen? Jo nykyiset rakennukset varjostavat katuja, eivät ne lisäkerrokset ainakaan varjoisuutta lisää. Korkeammat talot uusine asukkaineen myös elävöittäisivät keskustaa, ja korotetuista taloista olisi hyvä tehdä myös hienoja, kauas näkyviä arkkitehtuurisia luomuksia. Väestön tiheyskin keskustassa kasvaisi, tehden joukoliikenteestä kannattavampaa. Mikä siis on syynä matalan ja tasakorkuisen keskustan ihannoinnissa?

Otsikko on muuten latinaa ja tarkoittaa suomeksi “korkeammalle”. Tässä voin toki olla väärässä, lukion latinan kurssista on kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaa…

Näyttöä ja ongelmia

Edellisen merkinnän aiheen lisäksi Kaleva kertoo tänään, että bussipysäkeillä aikataulunäytöt eivät ole vieläkään kunnossa. Tähänhän toki ei välttämättä olisi lehden reportaasia tarvittu, kyllä nyt jokainen pysäkillä viime aikoina vieraillut on voinut sen ihan itsekin huomata. Typerää moinen, ottakoot ne näytöt sieltä pois jos eivät toimi!

Jutussa vakuutetaan, että järjestelmän toimittajalle on annettu pari kuukautta aikaa saada homma pelaamaan. Vähän oudolta kuulostaa tämä – järjestelmän toimittajalla on ollut laskujeni mukaan jo kolmatta vuotta aikaa hoitaa homma kuntoon! Ihmeen munatonta touhua kaupungilta, jos ei sopimuksiin saada pykäliä jotka velvoittavat toimittajia hoitamaan homman kunnolla vaatimusten mukaan tiettyyn aikarajaan mennessä, tai seuraa suuria sanktioita. Mielestäni tuollaisiin hankintasoppareihin voisi ihan hyvin laittaa sellaisen klausuulin, että jo maksetut rahat peritään takaisin ja järjestelmä poistetaan toimittajan kustannuksella, jos se ei toimi vaaditulla tavalla ja varmuudella. Luulisi tämän pistävän vähän vauhtia kinttuihin!

Tampereella homma toimi toimittajaa vaihtamalla, miksi ei meillä?